Talven viimeiset reissut

Nyt on kelit ja jäät siinä mallissa, että jäälle ei ole enää asiaa. Kohta pääsekin jo onkimaan avovedestä.

Palataan kuitenkin vielä talven viimeislle kahdelle reissulle.

Hauki reiässä
Reilu viikko sitten oltiin Hannun kanssa onkimassa haukia. Lumi oli juuri sulanut jäältä pari päivää aikaisemmin ja tilanne näytti hyvältä. Ja eipä siinä kauaa mennyt, kun jo ensimmäinen vippa nousi ylös ja pian toinen. Aamun ja aamupäivän aikana oli oikein hyvää meininkiä ja pari vähän paremman kokoista kalaakin kävi matolla kääntymässä.

Hannu

Hannu ja hauki

Pike unhooking
Pike
Puoleen päivään mennessä syönti loppui, emmekä jääneet enää odottelemmaan iltasyöntiä, vaikka sellainen olisi varmasti ollut luvassa. Kaiken kaikkiaan yksi talven parhaita reissuja kuitenkin.

Talven viimeinen reissu tuli tehtyä Jarin kanssa viime sunnuntaina ja maanantaina.. Ongittiin kaksi päivää aamusta iltaan ja tähtäimessä oli viimevuotiseen tapaan suuret ahvenet.
Tällä kertaa suurahvenet olivat kuitenkin varovaisella päällä, emmekä onnistuneet saamaan ainuttakaan kunnon kokoista ahventa. Tärppejä oli välillä ihan kivastikin, mutta tartuttaminen oli uskomattoman vaikeaa.

Jari

Ahven

Suurahvenet jäivät siis saamatta, mutta yritys oli kuitenkin kova ja hauskaa oli.

Dropshottaus on jees

Edellisistä syksyistä poiketen, oon tänä vuonna satsannut enemmän ahvenen kalastukseen ja jättänyt haukien jallittamisen hieman vähemmälle.
Siiman päässä on ollut paino ja sen yläpuolella jigi, eli dropshottausta on tullut harrastettua. Nyt tuntuu, että alkaa tuo homma pikkuhiljaa onnistumaan. Välillä kalaa on tullut jopa ihan hyvin.

Ahven 4
Kolmipiikkikoiraan väritys tuntuu kelpaavan ahvenille aika kivasti.

Ahven 2
Tätäkin herraa on vähän dropshot-kärpänen päässyt puraisemaan.

Ahven 3
Oksukala toimii

Sunnuntaina oli varmaan tän vuoden viimeinen dropshottausreissu, ainakin Kuortaneenjärven osalta. Kalat oli nimittäin painuneet syvälle, yli yhdeksään metriin. Niin syvältä kun ahvenen tai kuhan kelaa ylös, niin vapauttaminen ei enää onnistukaan. Toki sieltä voisi ruokakaloja kalastaa, mutta vaarana on, että koukkuun nappaakin joku ylämittainen, jonka haluaisi päästää kasvamaan.Parempi siis pysyä pois.
Nyt taitaakin loppuvuosi mennä aika pitkälle hauenkalastuksen parissa.

 

Tasapainoilua

Kaverini Tero kertoi tässä taannoin, että Lehtolan Toni Seinäjoella tekee superhyviä tasapainoja. Teron vuolaat kehut saivat mut vakuttuneeksi ja pakkohan niitä oli sitten hommata. Pikainen käynti Tonin luona ja pian olin viiden Häjy-tasapainon omistaja.

Kivinilkka ja norssi

Kivinilkka ja norssi

Kivinilkkaväritys on kelvannut hyvin

Kivinilkkaväritys on kelvannut hyvin

Häjyt on olleet nyt viimeisellä parilla ismetereissulla käytössä; niitä on mukava heilutella siinä samalla kun täkyvavat on pyynnissä. Ja hyvin on Häjyt toiminu. Ahventa on noussut selkeästi paremmin, kuin mitä olen Kuortaneenjärvestä aikaisemmin pilkillä saanut. Häjyn hidasuintisuus näyttää olevan paikallisten raitapaitojen mieleen. Myös kuhat tuntuvat siitä tykkäävän.

Aika erikoisesti suurin osa ahvenista on napannut Häjyn perä edellä suuhun, vaikka tuossa kuvassa onkin alakoukkuun napannut kala.

Dropshottaamassa

Kuortaneenjärven rannat ovat suurelta osin hyvin loivia ja matalaa riittää pitkälle. Tästä johtuen rannaltakalastuspaikkoja on hyvin niukalti. Kuortaneenjärvellä kalastavan onkin siis hyvä omistaa vene.
Toinen vaihtoehto on hankkia kahluuhousut; etenkin järven itärannalla on pääosin hiekkapohjaa ja kahlaaminen onnistuu siellä mainiosti.

Vyötäröä myöten järvessä

Eilen olikin oikein otolliset olosuhteet mennä kahluuhousuilla kalaan. Järven pinta oli kotoa lähtiessä  lähes peilityyni, ei siis tarvitsisi koko ajan varoa, että aallot tulisivat housuista sisään.
Veteen päästyäni alkoi tuuli kuitenkin vähän nousta, mutta ei se onneksi yltynyt mitenkään liian kovaksi.
Kahlailin  dropshot-vavan kanssa erään jyrkänteen reunan viertä. Kyseisessä paikassa tapaa tähän aikaan vuodesta olla hyvin ahventa ja kuhaa.


Kalaa oli paikalla nytkin, mutta ei mitenkään valtavasti. Tapahtumia tuli kuitenkin sen verran, että homma pysyi mielenkiintoisena Nyt näyttäisi ilma olevan kovasti viilenemässä, joten viikon päästä on varmasti jo tosi hyvää kalastusta tiedossa

Pääsiäisreissu ahvenen perässä

Takatalvi ja lumisateet on saanu kalat kovin passiivisiksi. Varsinkin jäälle satanut lumi on tehnyt hallaa syönnille. Kalastusinto on kuitenkin kova, joten pakkohan sinne jäälle on silti päästä.

Eilen oli vuorossa muutaman tunnin iltareissu. Lähdettiin jäälle ilkeitä trulleja pakoon ja yritettiin löytää hyvänkokoista raitapaitaa.
Koko porukalla oli tietty perinteisesti pilkkivavat, mutta mulla oli lisäksi myös ämpärillinen pikkusärkiä ja yksi ismete-vapa.

Ahven oli ennakkoon arvattavasti huonolla syönnillä. Muutamia appuroita onnistuttiin kuitenkin jallittamaan. Mun isoin ahven tuli melkein heti alussa ja se nappasi tottakai särkeen. Painoa oli kokonaiset 460 g.

Ahven teki pikavisiitin pinnan yläpuolelle.

Tämä olikin ehkä tämän talven viimeinen kalareissu jäälle.
Jos sääennustuksiin on luottamista, niin aivan pian pääsee taas ongelle.