Ice piking

Ehdin jo luulla, että täkykalojen saanti on turvattu koko talven ajaksi. Näin ei kuitenkaan ollut. Ihmettelin jo viime viikolla, kun katiskoihin ei ollut mennyt  samaan tahtiin särkiä kuin aikasemmin. Syykin paljastui aika nopeasti: järven pintaa oli laskettu n. 30 cm. Mun katiskat kun on ollut melko matalassa, niin nyt ne oli ilmeisesti laskeneen veden takia jo liian matalassa.
Eilen aamulla oli sitten tuoreet syötit aika vähissä, sain katiskoista kokoon ainoastaan kuusi särkeä. Pakasteesta piti ottaa muutama särki täydennykseksi.

Olin suunnitellut pysytteleväni suht. koht. lähellä vapoja, että pääsen nopeasti vapaan kiinni jos ja kun tärppi tulee. Nyt piti kuitenkin vähän muuttaa suunnitelmia, sillä oli pakko yrittää saada pilkillä lisää täkyjä ja pilkkipaikka oli pikkusen etäämmällä. Etäisyyttä pilkkipaikan ja vapojen välille tuli ehkä n. 100 metriä. Onneksi mulla oli kiikarit mukana jotta voin tsekkailla pilkkimisen lomassa vippoja.
Kiikareita ei kuitenkaan tarvittu kun ensimmäinen tärppi tuli; kulkusen ääni kantautui nimittäin varsin kuuluvasti, eikä ollut epäselvää mitä oli tapahtunut. Vapautusmatto kantoon ja kohti vapoja. Vähän ennen kuin ehdin vavan luo, huomasin että toiseenkin vapaan tuli tärppi. Nappasin ensimmäiseen vapaan kiinni ja näin, että siima on löysällä; kiristin varovasti siimaa eikä ketään kotona. Hauki oli kuljettanut särkeä muutaman metrin ja hylännyt sen sitten. Äkkiä toisen vavan luo ja sielläkin sama juttu. Siima oli viety monta metriä ja jätetty sitten siihen.
Melkein identtinen tapahtumasarja toistui vajaan puolen tunnin kuluttua. Tällä kertaa tosin pääsin toisessa vavassa pitelemään haukea vähän aikaa, mutta se ei pysynyt kiinni.
Kun vielä noin tunnin kuluttua tuli taas hylkäys olin saanut tarpeekseni; nyt piti siirtyä lähemmäksi vapoja jos meinasin saada jotain ylös asti. Kun vielä pilkkiminenkin oli ollut tuloksetonta oli helppo kerätä kamppeet ja siirtyä 50 metriä vapojen suuntaan.

Eipä siinä sitten mennyt kauaa, kun tuli taas tärppi, vieläpä samaan vapaan kuin aikaisemmin. Tällä kerralla olin ajoissa paikalla ja sain kalan tartutettua. Ihan perus hauki, jotain parin kilon luokkaa. Jäällä oli vettä niin paljon, että sain otettua muutaman jäänpäällisen vedenalaiskuvan. Aika erikoinen termi 🙂

Läksy oli siis opittu: ei kannata olla liian kaukana vavoista. Tällä kerralla kalat olivat varovaisia ja hylkäsivät syötin. Jonain toisena päivänä reippaammalla syönnillä ne olisivat ehkä ehtineet niellä sen ennen kuin olisin ehtiny paikalle. Toisaalta ei kuitenkaan kannata olla liian lähellä vapoja, sillä se selvästi häiritsee haukia. Hyvin usein varsinkin isoimmat hauet ottavat siihen kauimpana olevaan vapaan. Parasta on jos voi mennä maihin ja olla kuitenkin melko lähellä vapoja.

Katsomisen arvoinen kalastusvideo

Kaikki missä on Richard Walkerin nimi on yleensä hyvää. Ja niin on myös tämän alla olevan kalastusvideon kanssa. Walker alkaa tosin tuossa jo olemaan sen verran iäkäs, että hoitaa vain juontohommat ja jättää kalastamisen John Wilsonille. Kandee katsoa.

Viikonloppu jäällä

Lauantaina tuli tehtyä eräälle järvelle kolmas reissu tälle talvelle ilman ainuttakaan tärppiä. Tavoitteena olisi tän talven aikana saada vähän selkoa, että missä järven mörköhauet luuraa. Alku on ollu vähä hankalaa, mutta kyllä mä ne sieltä vielä löydän.

Tänään otin sitten varman päälle ja suuntasin hieman helpommalle järvelle. Tai ei sekään mikään aivan helppo ole, mutta onneksi tiedän sieltä yhden hyvän paikan.

Pikainen kuvaus matolla

Ekat kalat tuli aamulla pari minuuttia sen jälkeen kun aurinko oli tullut pilviverhon takaa esiin. Kolme tärppiä parin minuutin sisään, niistä kaksi kävi matolla asti kääntymässä. Toinen kaloista oli mulle talven tähän asti suurin, 6,520 g hauki.

Aurinko meni sitten aika nopeasti takaisin piiloon, eikä sitä enää päivän aikana näkynyt. Kaloja tuli vielä pari kappaletta, mutta koko jäi sinne vähän päälle pariin kiloon. Hyvä reissu kuitenkin, ainakin jos lauantaihin vertaa.
Eiköhän se aurinkokin ala tässä pian näkymään vähä enemmän.

Haukien perässä taas

Markuksen suunnalta kuuluu hurjia; mies vetää parin tyhjän reissun jälkeen heti useamman hienon hauen ja vielä oman enkankin . Hyvä osoitus siitä, että ei kannata heti luovuttaa vaikka olisikin vähän vaikeaa. Tsekkaa Markuksen blogi

Enkkahauki on mullakin hakusessa, pitäis vaan saada sovittua Fat Maman kanssa jokin sopiva aika ja paikka. Mä oon kyllä tänä vuonna ollut jo useamman kerran mielestäni oikealla paikalla, mutta eipä ole Fat Mama ilmestynyt paikalle. Mutta kyllä ne treffit vielä onnistuu… Ennemmin tai myöhemmin.

Eilinen kului tottakai ismetauksen merkeissä ja ahventakin vähän pilkin siinä sivussa. Kalaakin tuli, sekä ismetaamalla, että myös pilkkimällä.
Mulla rupee olemaan tätä nykyä sen verran suuria särkiä, että pikkuhaukia ei paljon näy. Tai kyllä eilen kaksi pientä haukea kävi vähän repimässä, mutta täyt oli ilmeisesti hiukka liian suuria.
Yksi hauki tuli ylös asti ja se oli pikkusen nätimpi, vaikkakaan ei ihan sitä kokoluokkaa mitä tässä jahdataan.

TV:ssä

Viime viikolla kuvattiin Kokkolassa pieni pätkä talvikalastusta. Edellisiltana se sitten tuli ulos Kymmenen Uutisten loppukevennyksessä

Lunta, sohjoa, vettä ja vähän jäätä

Eilen oli kyllä jäällä todella raskas keli. Päällimäisenä oli muutaman sentin paksuinen jäinen lumikuori joka ei aivan kestänyt, eli joka askeleella tipahti ärsyttävästi läpi. Kuoren alla kymmenen senttiä sohjoa ja sen alla saman verran vettä. No onneksi niiden alla oli jonkin verran myös jäätä niin sai vavat pyyntiin.

Olin taas uutta paikkaa testaamassa, mielessä tietenkin ne suuret gäddat. Mitään valtavaa menestystä ei tällä kertaa tullut, mutta onneksi kuitenkin yksi ihan lupauksia herättävä hauki.

Kuvaus oli niin pikainen, että en ehtinyt huomata linssin olevan huurussa. Mutta eipä paljon haittaa. On muuten melko tumma hauki.

Yllä oleva kala oli päivän ainut ismete-välinein tullut. Toisen hauen, joka oli muutamaa kokoluokkaa pienempi sain kun heiluttelin Kaimaania erään kaislikon lähellä. Se tuli heti toisesta reiästä. Kaimaanin heiluttelu loppuikin sitten siihen, kun onnistuin rikkomaan pilkkivavan kärkirenkaan.

Kaimaani on kyllä huippuhyvä haukipilkki

Kalassa taas

Tänään matka suuntautui eräälle pikkulammella tässä lähistöllä. Olen kyllä ollut siellä aikaisemmin pilkillä, mutta en haukea yrittämässä. Nyt oli aika tehdä sinnekin haukireissu.
Viimeaikona on ollut melkoisia ongelmia täkykalojen saannin kanssa, mutta nyt tuntuu pahin olevan onneksi ohi. Vein katiskat tuonne isomman järven puolelle ja se tuntui olevan oikea liike. Tänää olikin syöttinä oikein kunnon megamörttejä.

Tämä oli päivän syöteistä sieltä pienimmästä päästä

En tiedä oliko särjet sitten liian suuria lammen asukkaille, vai missä vika, ainakaan tärppejä ei liiaksi ollut. Yksi hauki tuli ylös asti ja toinen kävi vaan puremassa särkeä.

Olisipa joka puolella näin kirkas jää

Onneksi kuitenkin tuolla lammella ahven on yleensä syönnillä ja niin oli tänäänkin. Siinä kuluikin päivä mukavasti ahvenia narratessa ja välillä kahvia hörppiessä. Vähän väliä piti toki tuijotella vippoja, mutta vaikka niitä kuinka katsoi, ei ne silti tahtonu ponnahtaa. No joka tapauksessa oli taas ihan kiva päivä jäällä.

Ismete-kausi avattu

Tänään oli sitten aika avata uusi ismete-kausi. Suuntasin ihan uudelle paikalle missä en ole ennen käynytkään. Etukäteistietojen mukaan paikassa on todellisia jättiahvenia ja isoja haukia. Pakkohan sellanen paikka oli lähteä tsekkaamaan.

Hauki oli ihan kohtuu syönnillä

Heti alkuun tuli vähän vaikeuksia kun en meinannut millään löytää perille. Kotona kartalta katsottuna reitti näytti hyvin selvältä, mutta ei se ilmeisesti sitten ollutkaan. Käännyin yhdestä väärästä tienristeyksestä ja päädyin about kymmenen kilometrin lenkille pitkin mutkaisia pikkuteitä. No onneksi kuitenkin lopulta löysin perille, yli tunnin myöhässä! Tarkoitus oli olla jäällä jo ennen auringonnousua, mutta tällä kertaa se ei kuitenkaan onnistunut.

Nooh, jäälle kuitenkin pääsin. Siellä tietty vavat heti pikavauhtia pyyntiin. Osa vavoista hauelle ja osa ahvenelle. Jos vaikka tarttuis se todellinen körmyniska.
Ekat tärpi tuli aika nopeasti, pieniä haukia, kilon luokkaa.
Tärppejä tuli päivän mittaan ihan kivasti, mutta ei mitään isoja. Suurin hauki oli jotain kahden kilon luokkaa. Kappaleita jotain kuus tai seitsemän. Todennäköisiä ahventärppejäkin oli pari, mutta ne ei tullu ylös. Voi tietty olla, että ne oli pikkusia haukia.

Back you go

Täkykalatilanne on nyt tällä hetkellä taas surkea. Yritin koko päivän saada pilkillä täkyjä, mutta eipä vaan tullut mitään. Huominen meneekin sitten Jukan kanssa särkitalkoissa, jos vaikka sitten ensi viikonloppuna olisi riittävästi niitä täkyjä.
Ei siis mitään mullistava kauden avaus, mutta tapahtumia oli silti ihan kivasti

Haukia

Nyt taitaa meikällä olla avovesikalastus tältä kaudelta ohi, ainakin seisovassa vedessä. Pari mateenongintareissu vois kyllä tehdä jonnekin jokisuvantoon vielä tässä ennen vuodenvaihdetta.
Lopusyksyn hauenongintasesonki jäi sitten vajaan kahden viikon mittaiseksi. Ehdin kuitenkin tehdä siinä ajassa useammankin reissun ja ihan hyviä reissuja ne oli. Eilen tosin tuli vain yksi hauki, onneksi kuitenkin ihan kivan kokoinen; pituutta oli 101 cm.

Tässä pari kuvaa viimeaikojen tapahtumista. Kohta alkaakin sitte ismete-kausi.

Hauki

Hauki matolla

Hauki vedessä

Pikainen haukireissu

Tänään oli niin otollinen onkikeli, että vaikka aikaa oli rajoitetusti oli silti ihan pakko päästä kalaan.
Hauki oli ennakko-odotusten mukaisesti hyvällä syönnillä ja tapahtumia riitti.
Yksi harmittava karkuutus tuli jälleen ja ihan omasta syystä. Iso täkykalat on vaan niin kovin helppo kiinnittää liian hyvin koukkuun…
Mutta kaiken kaikkiaan oikein hyvä reissu. Alla muutama otos päivän tapahtumista.

Alati vaaniva täkykalojen puute on nyt äitynyt todella pahaksi. Onneksi kuitenkin tulvat ovat jo hyvin laskeneet ja pääsin siirtämään täkykatiskat perinteiselle ja hyväksi havaitulle paikalle. Toivottavasti särjet haistavat pyydyksissä olevat herkut ja saapuvat oikein joukolla syömään.