Vihdoin haukiongelle

Kelit on tänä syksynä olleet kovin märkiä. Vettä on tullu taivaalta harva se päivä. Sitten tuli vielä pakkasjakso joka jäädytti kaikki pienemmät lammet ja olihan tuo Kuortaneenjärvikin jonkin aikaa jäässä. Nyt alkaa vihdoin kelit olemaan vähän soveliaampia hauenongintaan.

Tänään piti ottaa vapaapäivä ja lähteä vesille. Välineet oli aamulla valmiina pakattuna odottamassa, joten niiden kanssa ei tuhraantunut turhaa aikaa. Valmistelin illalla satsin särkiäkin haukia varten.

Dynamite Baitsin Scent Trail hajuja on kovasti kehuttu ei puolilla joten pitihän munkin niitä testata.

Vihdoin oli oikein onnistunut kalareissu. Veneessä kävi päivän aikana kääntymässä kolme haukea ja yksi pääsi irti. Tapahtumia oli siis ihan kivasti. Päivän suurinkin oli mukavat 8,55 kg. Se irti päässyt näytti tosin vielä vähän suuremmalta…

Vapautusmatto on hieno keksintö.

Koukut on irrotettu ja paino punnittu sitten vaan takaisin kasvamaan

Scent Trail tuntui toimivan hyvin; päivän neljästä tapahtumasta kolme tuli vapaan jossa oli kyseisellä aineella sivelty särki syöttinä. Harmi vaan, että noiden valmistus on ilmeisesti lopetettu. Ainakaan Dynamite Baitsin sivulla niitä ei enää näy.

Täkyongintaa sohjon päällä

Tänään oli vielä pakko tehdä vielä yksi reissu jäälle ja käydä tsekkaamassa eräs lupaava haukipaikka. Liikkeelle pääsin vasta neljän aikaan iltapäivällä, mutta ehti siinä ihan hyvin vielä kalastaa. Jäätä ei enää liikoja ollut, mutta riittävästi kuitenkin, että pääsi reikiä poraamaan. Parhaimmissa paikoissa oli 10 cm sohjoa ja sen alla vajaa 10 cm jäätä, toisissa paikoissa ei ollut paljo muuta kuin se 10 cm sohjoa. Kuivana kuitenkin pysyttiin.

Taktiikkana oli laittaa ismete-vavat pyyntiin ja heilutella sen jälkeen Kaimaani tasapainoa.
Kaimaaniin ei kopautuksia tällä kertaa tullut, mutta särjet sai sen sijaa muutamaan otteeseen kovaa kyytiä. Illaan aikana tuli kaikkaan neljä tärppiä, joista kolme ylös ja yksi karkuutus. Karkuutus kirveli aika pahasti, sillä se tuntui illan kevyesti raskaimmalta kalalta. Mutta oli ne ylös tulleetkin ihan kivan kokosia; reissun suurin painoi 5,9 kg ja seuraava 5,5 kg. Pienintä en punninnu, mutta painoa oli jotain neljän ja puolen kilon luokkaa.

Illan ensimmäinen painoi 5,5 kg

Seuraava oli muutaman sata grammaa isompi, eli 5,9 kg

Kaikki hauet meni tottakai takaisin kasvamaan

Nyt onkin tämä talvi paketissa. Seuraavaksi sitten ongintaa eri muodoissaan.

Lunta ei olisi enää tarvittu

Taas on parin päivän kalastukset takana. Lauantaipäivä tuli vietettyä jäällä varhaisesta aamusta myöhään iltaan. Myös sunnuntaina oli tarkoitus olla jäällä jo heti aamusta alkaen. Lauantai-iltana alkanut lumisade sai kuitenkin mielen muuttumaan. Päätin nukkua vähän pidempään ja satsata sunnuntaina iltapäivään ja iltaan.

Viikonlopun lumisateet sekä lauantaina, että sunnuntaian oli aika ikävä yllätys. Viime viikon aikana oli lähes kaikki lumi sulanut jäältä pois ja odotukset viikonlopun kalastuksi kohtaan oli tosi korkealla. Lauantain vastaisen yönä alkoi kuitenkin tulla lunta ja se teki kyllä hallaa kalan tulolle.
Siitä huolimatta lauantaina tuli ihan kivasti haukia. Mitään isompaa ei kuitenkaan tullut, päivän suurin oli about nelikiloinen.
Huonon syönnin huomas siitä, että en suht kovasta yrittämisestä huolimatta saanut päivän aikana pilkillä yhtään särkeä.
Haukiakin piti välillä pilkkiä ja Kaimaaniin tulikin yksi kova kopaisu, se ei kuitenkaan pysynyt kiinni.

Lunta tuli melkein koko päivän, onneksi tuli myös joitain haukia

Lunta tuli melkein koko päivän, onneksi tuli myös joitain haukia

Kaimaani tiikerivärityksellä on kova peli hauelle

Kaimaani tiikerivärityksellä on kova peli hauelle

Sunnuntaina tulin sitten järvelle vasta puolenpäivän jälkeen. Jäällä oli jo aika paljon lunta, eikä odotukset olleet kovin korkealla. Tarkoitus oli kalastaa tällä kertaa auringonlaskuun saakka, ehkä iltahämärässä tulisi joku syöntipiikki.
Ennen reissuunlähtöä kävin katiskoilla hakemassa täkyjä. Katiskojen anti oli kuitenkin melko laiha, särkiä oli kyllä paljon, mutta ne oli niin onnettoman pieniä. Pengoin kotona vielä pakastinta ja sieltä löytyikin muutamia isoja, jotain 300-400 grammaisia särkiä. Eiköhän ne herätä ison haukimamman ruokahalut.
Ja niinhän siinä sitten kävi, että yhtä isoa särkeä vietiin jo heti alussa. Olin vielä virittelemässä viimeistä vapaa pyyntiin kun huomasin että nyt on jo yksi vippa pystyssä. Tunnustelin varovasti siimasta, kalahan siellä oli ja isolta tuntui. Pikkuisen ärsyttämällä sain hauen liikkeelle, annoin sen viedä siimaa muutaman metrin ja tein sitten vastaiskun. Vapa vaan taipui, mutta mitään ei oiken tapahtunut, tuntui vain raskas paino. Sitten muutaman sekunnin päästä kala olikin jo irti… Joo’o isolta tuntui ja kyllä, otti ankarasti päähän. Mutta oma vika. Olin kiinnittänyt särjen turhan kovaa kiinni, eikä koukut irronnu siitä vastaiskussa. Montakohan kertaa pitää oikein tehdä sama virhe ennenkuin sitä oppii…

Tämän jälkeen olikin sitten vähän hiljaisempaa. Auringonlaskun jälkeen kamppeet kasaan, viimeisen vavan otin pois pyynnisä klo 20:30.
Ensi viikonloppuna taas uudestaan.

Viimeinen vapa pyynnistä pois

Viimeinen vapa pyynnistä pois

Viideltä ylös ja kuudelta jäälle

Oikeastaan kello oli jo vartin yli kuusi kun pääsin jäälle. Olis pitäny olla liikkeellä jo tuntia aikasemmin. Seuraavalla kerralla laitankin kellon soimaan jo neljältä, että pääsen ajoissa pelipaikoille.
Toisaalta eilenkin tuli oltua jäällä vartin yli viiteen saakka, joten tulihan siinä taas pitkä päivä.

Kohdekalana oli taas yllättävästi hauki. Tällä kertaa onnistuin myös saamaan niitä muutaman, tarkemmin sanottuna kuusi kappaletta. Päivän suurin painoi 6,2 kg ja se olikin mun tähän mennessä suurin tälle vuodelle. Oikein tervetullut kala siis.

Päivän suurin painoi 6,2 kg

Haukittärppien välissä riitti hyvin aikaa myös pilkkimiseen. Saalis ei tosin ollut mikään erikoinen, muutaman paistiahvenen sain kuitenkin narrattua.
Lisäksi tuli muutamia oikein hyvänkokoisia särkiä. Pari desiä kauraryynejä teki terää särjen tulolle.

Morrilla tuli muutama oikein nätti särki

Haukien perässä taas

Viimeisimmät haukireissut on ollu saaliiden puolesta aika hiljasia. Mutta eipä sitä mitään voi saada ellei yritä. Tänään oli siis aika suunnata taas Kuortaneenjärven jäälakeudelle.

Kaikki sujui aluksi oikein hyvin, jäällä ei ollut viime päivien lumisateista huolimatta kovin paljoa lunta, eikä jääkään ole vielä kovin paksua. Ongelmia oli kuitenkin tulossa; nimittäin kolmatta reikää kairatessani loppui kairasta veto aivan yhtäkkiä. Jäällä oli varmaan hiekkaa tai jotain… Siihen loppui siis reiän teko. Sain onneksi Leathermanin viilalla terän siihen kuntoon, että sain tarvittavat reiät tehtyä ja vavat pyyntiin. Toi Leatherman on kyllä todella hyvä vehje, ei ole ensimmäinen kerta kun se pelastaa pulasta.

Leatherman pelasti päivän reissun.

Kalan saannin puolesta oli taas tyypillisen hiljaista. Onneksi ei kuitenkaan aivan kuollutta, sillä yksi pieni hauki kelpuutti mun tarjoaman herkkusärjen. Toinenkin tärppi kyllä oli, mutta se kala hylkäsi syötin ennen kuin ehdin edes yrittämään tartutusta, oliskohan ollu kuha…

Päivän ainut saalis

Takasin vaan kasvamaan

Hauen kalastus jatkuu

Tuossa pari postausta aikaisemmin kirjoitin siirtyväni käyttämään ismete-kalastuksessa liimauspuristimia vapatukina. Liimauspuristimet onkin nyt käytössä, mutta ei ihan sillä tavalla kuin olin ajatellut. Tarkoituksena oli kalastaa niin, että vippa on kiinni puristimessa. Testasinkin tätä vipan kiinnitystapaa kauden ekalla reissulla, mutta jotenkin en vaan oikein tykästynyt siihen. Niinpä siirsin vipat takaisin entiselle paikalle vavan kärkeen. Liimauspuristimelle löytyi sopiva paikka etummaisesta kädensijasta. Nyt tuntuu olevan toimvia systeemi. Vapatuetkaan ei enää hajoile joka toisella reissulla, kuten kolmijaloilla oli tapana. Ehdin hankkia parin vuoden aikana about 15 kolmijalkaa ja niistä on enää kolme toimintakunnossa. Suosittelen siis kaikille lajin harrastajille liimauspuristimiin siirtymistä.

Tältä näyttää nykyinen kokoonpano

Alkuvuoden ismetauskelit on ollu aika kehnoja. Kirkkaille ensijäille ei päässyt ollenkaan. Ja kun jää alkoi kantaa, tuli taivaalta heti parikymmentä senttiä lunta päälle. Mutta kelit on mitä on, ei niille mitään voi. Hauen on kuitenkin syötävä vaikka lunta olisi enemmänkin. Ja kun käy ahkerasti kalassa, osuu pakostakin joskus hyvälle syönnille.

Eilen ei ollut mikään erityisen hyvä syönti, mutta jotain aktiviteettia kuitenkin oli. Pariin otteeseen käytiin täkykalaa ainoastaan puraisemassa. Yhden pienen hauen karkuutin reiän alla ja yhden kalan sain ylös asti. Painoa  kyseiselle hauelle oli kertynyt jotain neljän kilon verran, siis noin pikaisesti arvioituna. Kala kun ei ollut vedestä pois paljo kymmentä sekuntia kauempaa. Sen aikaa vaan, että kaveri sai otettua kuvan.

Koukut irti reiässä...

... pikainen valokuvaus ja hauki takaisin kasvamaan

Talviongintaa

Niin se vaan avovesikausi jatkuu. Lähdin aamulla liikkeelle sillä suunnitelmalla, että jos lähikalastuspaikka on jäässä, niin sitten suuntaan joelle. Lähimestassa ehti olla jo viikon pari kansi päällä, mutta nyt se oli taas ihan avoinna. Sinne siis. Vähän kuitenkin arvelutti, että millä päällä kalat mahtaa olla.
Viimereissuilla on ollut vähän hiljaista kalantulon suhteen. Nyt olisi kiva taas vaihteeksi saada jotain.

Olosuhteet oli tänään kohdallan, myös haukien mielestä. Ensimmäinen hauki tarrasi särkeen jo noin vartin kuluttua onginnan aloittamisesta. Vatsa pullotti siihen malliin, että mahassa oli varmasti lahna. Lajinmääritys varmistui koukkuja irroittaessa kun kurkusta pilkisti lahnan pyrstö. Hauet tuntuivat olevan syönnillä.

Lahnan pyrstö näkyi vielä kurkussa

Ekan kalan jälkeen oli vajaan tunnin verran hiljaista. Hiljalleen rupes jo tekemään kahvia mieli, mutta aamukahvit jäi kuitenkin juomatta kun baitrunneri rupes yhtäkkiä laulamaan; pohjaongessa olevaa pop-up kebab-rigiä vietiin kovaa vauhtia! Pikanen jarrun kireyden tsekkaus, vapa pystyyn ja kala on kiinni. Nyt tuntui olevan jo ihan mukavan kokoinen. Ja ihan nätti kala se olikin; hyvässä syysbulkkikunnossa ja painoa 7,4 kg.

Kebab-rigi maistui tällekin hauelle

Vähän ajan kuluttua pohjaonkea vietiin taas. Tällä kertaa oli kelvannut pop-uppina tarjoiltu kalanpuolikas. Luulin ensin, että siiman päässä on parin kilon kala, mutta pian vastus alkoi hiljalleen kasvamaan. Veneen vierelle tultaan kala oli kasvanut jo ihan hyviin mittoihin. Vaaka näytti painoksi 8,1 kg.
Valokuvailut jäi lyhyeen kun huomasin, että toisen vavan koho on lähteny liikkeelle! Ei muuta kun hauki uimaan ja toinen vapa käteen. Tämäkin tuntui ihan hyvänkokoiselta. Ja ihan hyvänkokoinen se olikin, kuitenkin vähän pienempi kuin edellinen. Turha siis ruveta punnitsemaan. Nopea otos kännykkäkameralla ja kala takaisin kasvamaan.

Talvionkihauki

Niin olikin sitten hauen syönti ohi. Istuskelin veneessä vielä pari tuntia, mutta syötit sai olla ihan rauhassa. Nyt ehti jo hyvin juoda ne aamukahvitkin.

Koukut poikki helpommin

Haukea onkiessa pyrin aina tekemään tartutuksen mahdollisimman aikaisin, jotta hauki ei ehtisi niellä syöttiä. Olenkin onnistunut siinä melko hyvin ja useimmiten olen saanut koukut hauen suusta helposti ja nopeasti irti.
Tällä kaudella on kuitenkin sattunut kahdesti niin, että koukut ovat olleet liian syvällä kiinni. Näitä tilanteita varten olen varustautunut sivuleikkureilla, joiden avulla saan pätkittyä koukut poikki ja sen jälkeen palasina pois. Ongelmana on kummallakin kerralla ollut se, että sivuleikkurini ovat olleet liian lyhyet. Koukut on kyllä saatu poikki ja pois, mutta käsiin on tullut katkomisoperaatiossa melkoista osumaa hampaista.
Tänään tuli sitten käytyä kylillä ja kaupasta löytyi vähän pitkävartisemmat leikkurit. Näillä pitäisi katkomishommat onnistua hieman vähemmin vaurioin.

Syvälle tarttuneiden koukkujen irrottamisesta löytyy erittäin hyvä artikkeli PAC:n sivuilta. Kannattaa lukea.

Taustalla vanhat ja edessä uudet leikkurit

Uutta kalapaikkaa katsastamassa

Tänään oli aika tehdä ensimmäinen reissu erääseen lupaavan näköiseen paikkaan, johon on pitänyt mennä jo aiemmin syksyllä. Netin karttasivustoilta katsottuna paikka vaikutti hieman erilaiselta kuin mitä se sitten oikeasti oli. Tosin yhden reissun perusteella ei vielä mitään kovin täydellistä kuvaa pysty muodostamaan.

Olin rannassa vasta yhdeksän aikaan, eli parasta aamusyöntiä ajatellen lähes pari tuntia liian myöhään. Otin kuitenkin vahingon takaisin ja kalastin pimeän tuloon asti. Tosin mitään iltasyöntiä ei tullut. Päivän saldo oli kaksi pientä haukea, jotka tuli jo heti aamupäivällä. Olisi vaan pitänyt nousta ajoissa.

Hauki tulossa...

Hauki tulossa...

...ja hauki menossa

...ja hauki menossa

Avovesikausi jatkuu

Lämpimät kelit vaan jatkuu ja sehän sopii mulle. Eipähän tartte kaivaa vielä talvikalastusvälineitä esiin, vaan saa jatkaa avovedessä kalastamista. Ja mikäs on kalastellessa, kun haukikin tuntuu olevan syönnillä.

Hauenonginta avovesistä jatkuu vielä ainakin muutaman viikon

Eilinen muutaman tunnin aamureissu onnistui kivasti; kolme nättiä haukea, joista suurin 8,9 kg ja 108 cm.
Ainoana miinuspuolena oli kahden hyväkokoisen hauen karkuuttaminen, kun koukut eivät irronneet täystä tartutuksen yhteydessä.
Tiettyjen sitkeämpinahkaisten täkyjen kanssa saa olla kyllä koukkujen kiinnitämisen suhteen tosi tarkkana. Koukkujenhan pitäisi aina irrota täkykalasta, jotta ne tarttuvat ja pysyvät kunnolla hauen suussa.