Mick Brown – Professional pike angler

Mick Brown - vimpan päälle kova hauenonkija

Millaista on olla ammatiltaan hauenonkija?
Siitä voi lukea Mick Brownin uudesta kirjasta Mick Brown – Professional pike angler.
Tilasin kirjan jokin aika sitten herran nettisivujen kautta. Se onkin ollut viimeaikojen vakkari iltalukemista.
Kannattaa hankkia, mikäli hauenkalastus vähänkään kiinnostaa.
Tilata voi tuolta: http://www.mickbrownangling.com/Shop2011.html

Hauenongintaa

Tänään oli pitkästä aikaa oikein todella hyvää kalastusta. Kevyesti vuoden paras haukireissu tähän mennessä. Jo ennen kalaan lähtöä oli vähä sellainen tutina, että nyt voisi tullakin jotain. Ilma oli syksyisen viileä ja pitkään todella korkealla ollut vesi oli laskenut lähelle normaalia tasoa.

Aamulla koukkasni ensin ämpärillisen täkykaloja kyytiin ja siiten suunta kohti kalapaikkoja.
Ensimmäinen puolitoista tuntia meni aivan hiljaisissa merkeissä, mutta sitten alkoi tapahtumaan. Baitrunner-jarru rupesi yhtäkkiä naksumaan kun kelalta alkoi mennä siimaa ulos. Joku oli napannut pohjaongessa syöttinä olleen särjen. Vapa käteen ja tartutus. Raskaalta tuntui. Väsyttelyn jälkeen matolla makasi hauki, joka oli meikän tän vuoden suurin. Punnitus näytti painoksi 8,15 kg. Kala säkkiin odottamaan valokuvausta. Sitten vaan uutta täkyä koukkuun.
Eikä siinä mennyt kovin kauaa kun taas tapahtui. Tällä kertaa vietiin kohon alla tarjottua särkeä. Tämä kala oli kuitenkin vähän pienempää kaliiperia, noin parikiloinen.
Syönti kuitenkin tuntui vain yltyvän. Noin puolentoista tunnin kuluttua olin saanut yhteensä viisi haukea, joista kolme oli säkissä odottamassa kuvausta.
Säkissä alkoi olla ahdasta. Soitto kaverille, joka onneksi suostui kesken kiireiden lähtemään rantaan kaloja kuvaamaan.

Kalojen kuvaamisen jälkeen jatkoin vielä ongintaa muutaman tunnin. Syönti ei kuitenkaan iltapäivästä ollut enää niin hyvää. Sain kuitenkin vielä yhden hyvän kokoisen hauen, jota en kuitenkaan ruvennut punnitsemaan, vaan irrotin koukut kalan ollessa koko ajan vedessä. Parempi niin, kun kala ei kuitenkaan ollut mitään enkkakokoa.

Alla päivän tapahtumia pääpirteittäisenä kuvakertomuksena.

Aamu alkoi kahvinkeitolla. Termari on aivan ehdoton kalareissuilla.

Soutu kalapaikalle

Kalaa alkoi tulla. Pienempää...

...ja vähän isompaa

Välillä piti käydä rannassa. Isoimmalla oli painoa 8,15 kg ja pituutta 104 cm

Tuli heiteltyä vähän perhoakin.

Reissun viimeinen hauki menossa takaisin uimaan

Noin klo viisi oli tavarat pakattu kotiin lähtöä varten

Iltareissu

Iltapäivällä oli aika suunnata auton nokka kohti haukiapajia. Mukaan hyvät eväät ja lämmintä vaatetta. Tarkoitus oli kalastaa pimeän tuloon asti ja ehkä vähän pitempäänkin.

Perillä heti onget pikapikaa pyyntiin. Syötteinä oli perusvarmoja särkiä, ne tuntuu kelpaavan melkein aina ja kaikkialla.
Ja kyllä ne kelpas tälläkin kertaa. Puolentoista tunnin jälkeen oli nimittäin koukunirroituksessa käväissyt kolme haukea. Kaikki melkein samankokoisia,noin parin kilon luokkaa.

Kolme tällaista oli illan saalis

Illan edetessä alkoi etelätuuli puhaltamaan oikein kunnolla ja tuli tunne, että enempiä kaloja ei tule. Ilmanpainekin oli varmasti kovasssa laskussa.
Kalastin kuitenkin vielä muutaman tunnin kuten olin suunnitellutkin. Lopulta sitten otsalampun valossa kamat kasaan ja suunta kohti kotia.

Illan pimetessä piti laittaa kohoon valot päälle

Haukiviikko

Tällä viikolla on tosiaan Specimen Finland ry:n Haukiviikko. Ja tottakai pitää myös osallistua viikolle, kun kerta olen seuran jäsenkin.
Haukiviikko alkoi mun osalta keskiviikkona, kun otin vapaapäivän ja menin kalaan. Tuolloin ei päivän tulos ollut kovin erikoinen; yksi kala ylös ja yksi karkuutus. Ylös tullut oli pieni, about kilon luokkaa. Irti päässyt sen sijaan oli isompi, mutta sen kanssa tuli tehtyä ihan perustavanlainen moka, jonka tajusin siinä vaiheessa kun kala oli irti. Olin nimittäin kiinnittänyt koukut täkykalaan aivan liian lujasti, eivätkä ne irronneet tartutuksessa. No tulipahan hyvä muistutus.

Tänään tuli sitten taas oltua haukien perässä. Keli oli kovin tyyni ja syönti sen mukainen, eli hiljaista oli. Olin jo hiljalleen miettimässä kotiin lähtöä, kun tuli tärppi. Joku oli napannut mun pohjaongella pop-uppina tarjoamani kuolleen särjen. Muutama sekunti odotusta ja sitten siimat kireälle. Lopultakin vähän parempi kala.
Väsytyksen jälkeen kala ylös. Kuvaus, punnitus, mittaus ja kala takaisin. Painoa oli 4,8 kg ja pituutta 93 cm.

Hauki 4,8 kg. Syöttinä oli kuollut särki.

Takaisin vaan kasvamaan

Entä muistinko Haukiviikon säänöissä mainitun ”Haukiviikko 2011-lapun” tai kuvassa näkyvän mittanauhan? No enpä tietenkään.
Nyt olen kuitenkin varustautunut seuraavaa reissua varten. Mukana on tollanen IGFA-mittanauha ja siinä teksti Haukiviikko 2011. Eipähän tarvi kuljetella paperinpaloja mukana ja tulee sääntöjenmukaisia kuvia. Siis jos onnistun jotain saamaan.

IGFA-mitta sai Haukiviikon tunnisteen

Pohjanmaa tulvii, taas

Viimeisten kahden viikon aikana tuli taivaalta vettä niin paljon, että nyt on joet ja järvet ääriään myöten täynnä. Ollaan melkein kevään tulvakorkeuksissa. Kalatkin tuntuu olevan aivan eri paikoissa kuin tavallisesti tähän aikaan.
Tämänpäiväinen haukireissu alkoi aika hiljaisissa merkeissä; kävin läpi tavallisia syyspaikkoja, mutta ei minkäänlaista kontaktia kaloihin. Oli siis aika miettiä paikanvalintaa uusiksi. Missäs ne kalat oli keväällä, silloinhan oli myös vedet korkealla? Ei muuta kuin venee keula kohti kevätpaikkoja.
Paikanvaihto osoittauti oikeaksi siirroksi, sillä tapahtumia alkoi tulla melkein heti.

Ruutana maistui tälle hauelle

Ruutanat maistuivat hauille, mutta päivän isoin hauki tärähti kuitenkin perhoon. Se uiskenteli vajaan minuutin verran ympäriinsä, katkoi uidessaan ison nipun lumpeita ja pääsi sitten irti. No ensi kerralla uudestaan.

Iltareissu

Tuli tänää tehtyä muutaman tunnin reissu hauen ja lahnan perässä.
Varustuksena oli kaksi täkyonkivapaa, yksi virveli, sekä kelaonki. Keli oli tyyni, eikä se ikinä tiedä kyseisessä paikassa kovin hyvää. Mutta kalaan oli kuitenkin päästävä.
Aloitin haukia jahtaamalla. Aseina ruutanoilla syötitetyt täkyonget sekä virvelin päässä killuva haukiperho.
Parin tunnin kuluttua oli kuitenkin selvää, että ruutanat eivät tänään oikein kelvanneet. Haukiperhoon kuitenkin tärähti ihan kiva hauki.
Olen alkanut siirtymään haukiperhoissa yksihaarakoukkujen käyttöön ja ne on kyllä irrotusvaiheessa erittäin mukavia. Tämäkin kala pääsi nopeasti takaisin veteen.

Nopea räpsy kännykkäkameralla ja kala takaisin uimaan

Koska hauki ei oikein ollut syönnillä, päätin kattella josko näkyisi lahnoja. Pienen etsiskelyn jälkeen löysinkin suuren lahnaparven. Parvi oli erittäin matalassa, noin puolen metrin vedessä. Vaikka etenin hyvin varovasti, onnistuin silti säikyttämään parven liikkeelle. Tuloksena oli yksi lahna, joka ei ollut mikään suuren suuri. Parvi on kuitenkin nyt löydetty. I’ll be back.

Tällainen lahna tällä kertaa

Kasvain

Lokakuun lopulla sain menneen syksyn toiseksi suurimman haukeni. Kala painoi 10,05 kg; se on kaikkien kolmanneksi suurin hauki, jonka olen saanut. Kymppikilon ylittäminen ei ole meikälle mitään arkipäivää, joten tuo oli todella tervetullut kala. Hauki oli hyvässä kunnossa ja antoi vavan päässä kunnon vastuksen. Kun sain hauen lopulta ylös, huomasin sen alaleuan alla jotain erikoista. Sieltä pullotti jotain, eikä se ollut syöttinä käyttämäni muikku.

Hauki 10,05 kg

Hauen alaleuassa oli reikä ja kalan turvonnut kieli törrötti reiästä pihalle.

Kasvain hauen kielessä

Irrotettuani koukut painoin kielen takaisin hauen suuhun ja laskin sen takaisin kasvamaan.

KIeli painettuna takaisin sisälle

Ajattelin ensin, että hauki olisi joskus ollut kiinni koukuissa ja päässyt repäisemään itsensä irti, jolloin alaleukan olisi syntynyt repeämä. Mietittyäni asiaa aikani tulin kuitenkin siihen tulokseen, että reiän oli aiheuttanut hauen kieleen tullut kasvain. Kasvain oli painanut aikansa alaleuan ihoa ja ihoon oli lopulta muodostunut aukko.
Lähetin kalasta seuraavana päivänä pari kuvaa Helsingin yliopiston kalataloustieteen professorille Hannu Lehtoselle ja kysyin hänen mielipidettä asiasta. Lehtonen vastasi sähköpostiini nopeasti. Hänkin piti todennäköisimpänä, että kieleen oli tullut kasvain, joka oli lopulta aiheuttanut reiän. Lehtonen ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt vastaava tapausta. Melko erikoinen hauki siis!

Onneksi kasvain ei tuntunut haukea paljoa haitaavan. Ensi syksynä kala voi hyvinkin painaa jo melkein kilon enemmän.

Uusi vuosi

Koska ilma oli sopivasti lauhunut, niin piti tietenkin lähteä heti kalaan. Vuorossa oli taas ismeteä ja tähtäimessä hauki.
Aamulla meni herääminen vähän myöhälle ja pääsin liikkeelle vasta pikkusen ennen kahdeksaa. Alla yksi automatkalla napattu psykedeelinen otos.
Automatkalla

Perillä tietenkin vavat äkkiä pyytämään.
Ismete-setti

Eikä siinä sitten kauaa mennyt kun tuli jo ensimmäinen haukitärppi.
Hauki tulossa

Kala matolle ja suu auki. Sano aaa! Koukut äkkiä irti ja kala takaisin uimaan.
Hauki vapautusmatolla

Enempiä hauki ei sitten tullutkaan. Pilkillä tosin tuli muutamia reilunkokosia särkiä ja pieniä lahnoja. Onneksi tuli, sillä hyviä täkykaloja tarvitaan aina. Sainpa vielä yhden nätin ahvenenkin. Se meni takaisin kasvamaan.
Ihan kivasti alkoi tämä vuosi.

Angling science

Pienessä järvessä elävät hauet ovat hyvin paikkauskollisia. Ne liikkuvat pääsääntöisesti vain tietyllä aktiivisuusalueella, joka on talvella suurempi kuin kesällä.
Nämä ovat pääkohdat Saksalaisten tutkijoiden A. Kobler, T. Klefoth ja R. Arlinghaus tekemästä tutkimuksesta: Site fidelity and seasonal changes in activity centre size of female pike Esox lucius in a small lake.
Mitä tämä tieto sitten antaa kalamiehelle? Ainakin sen, että kesäiset ottipaikat toimivat myös talvella. Talvella hauen voi tosin tavoittaa myös hieman etäämmältä kesäisestä paikasta.

Lue koko tutkimus:
KOBLER A., T. KLEFOTH, R. ARLINGHAUS. 2008. Site fidelity and seasonal changes in activity centre size of female pike (Esox lucius) in a small lake.