Kuinka vanha on puolikiloinen särki?

Kuortaneenjärvessä tuntuu olevan hyvänkokoisia särkiä. Edellisvuonna sain tasan puolikiloisen punasilmän  ja aikaisempina vuosina pari kappaletta, jotka olivat karvan alle puolen kilon. Lisäksi edellisvuonna mulla pääsi vähän ennen haavia yksi oikeasti iso särki irti.
Nyt tässä vähän ennen vuodenvaihdetta oli täkykatiskaani uinut vähän keskimääräistä suurempi särki. Ihan silkasta mielenkiinnosta päätin ottaa kalan parempaan talteen ja tsekata kuinka vanha se mahtaa olla. Särki oli 33,1 cm pitkä ja painoi tasan 500 g.

Cleithrumit

Keitin särjen ja irrotin siitä kuvassa näkyvät luut. Näitä kutsutaan nimellä hartian lukkoluu, tunnetaan myös nimellä Cleithrum.
Kalojen iänmääritys ei välttämättä ole aina ihan selkeetä tai yksinkertaista ja usein puhutaankin arviosta. No mun arvio aikani näitä luita tutkailtuani oli, että tämä särki oli 15- tai 16- vuotta vanha. Varmuuden vuoksi lähetin kuvat vielä eräälle tutulle kalatutkijalle ja sieltä tuli onneksi sama arvio.

Cleithrum

Eli melko hidasta on siis särjen kasvu Kuortaneenjärvessä. Ei kuitenkaan mitenkään erityisen hidasta, vaan pikemminkin keskimääräistä muuhun maahan verrattuna. Särkikalat vaan ovat hidaskasvuisia.
Jos ja toivottavasti kun tässä joskus onnistuu saamaan sen unelmasärjen, eli yli kiloisen, niin se lieneekin jo yli 20 vuotias. Ainakin tässä Kuortaneenjärvessä. Mahdollisuudet suursärjen saamiseksi tietty parantuvat, jos löytää jostain oikein nopeakasvusia kaloja.

Madekausi on avattu

Näyttää vähän siltä, että tämän vuoden ruutananonginnat on mun osalta ohi. Useampi ilta on taas tullut tuolla rannassa istuttua, mutta yhtään varmaa ruutanahavaintoa ei ole. Kerran näin ehkä ruutanan, ainakin sillä oli pyöreä evä ja yksi irtipäässyt ryntäsi epäilyttävän ruutanamaisesti. Siinä se.
Lahnoja ja särkiä nousi taas yllin kyllin. Pitänee ensi kesänä satsata johonkin toiseen paikkaan.

LahnaVäärää merkkiä tämäkin

Viimeisimmältä ruutanareissulta jäi ämpärin pohjalle jonkin verran mäskiä, joten pakkohan se oli käyttää. Suuntasin siis vavan ja pari päivää vanhojen ruutanamäskien kanssa jokirantaan.

Mäskiä
Ei maistunut ruutanoille nämä herkut

Made
Madehan se siellä

Ensimmäinen kala tuntui siiman päässä aika erikoiselta. Ja vähän harvinaisempi onkikala sieltä tulikin, nimittäin pieni made. Muita mateita ei enää ilmaantunut, mutta muutama nätti ahven, pari lahnaa sekä illan parhaimpana kalana hyvän kokoinen särki. Tulipahan ylijäämämäskeille sopivaa hyötykäyttöä

SarkiReissun hienoin kala, särki 380 g.

Sapuskaa Kaatialan louhoksen särjille

Kesällä tuli taas muutamaan otteeseen käytyä tuossa läheisellä Kaatialan louhoksella. Siellä on kiva polskia kun on kirkasta vettä ja hyvä näkyvyys.
Kyseisellä louhoksella tapaa aina näkyä parvi ruokaa etsiviä särkiä. Erään kerran muistin sitten ottaa mukaan muutaman leivänpalan särkiä varten. Ja hyvin tuntui leipä maistuvan. Tuollaisessa karussa louhoksessa on varmaan ravinto noin muuten aika vähissä.

Pohjaongintaa

Tuli tuossa viimeisten sateitten aikana poimittua jonkin verran kasiaismatoja. Kävin niitä jo muutama päivä sitten näyttämässä lahnoille tuolla eräällä lammella. Siellä oli kuitenkin vesi tosi matalalla ja lahnat oli kovin aralla päällä.
Eilen sitten keksin kasiaisille käyttöä, kun päätin lähteä tuonne joelle pohjaongelle. Jospa siellä olisi lahnat paremmin syöntituulella.
Ja kyllähän nille kasiaiset maistuivat. Haavissa kävi illan aikana kääntymässä muutama ihan nätti lahna.

Lahnat tykkää mehevistä kasiaismadoista

Tänään sitten päätin lähteä samalla paikalle jatkamaan siitä mihin eilen jäin. Ehkäpä eilen heitetty mäski ja maissi olisi houkutellut paikalle vähän isompia lahnoja???
Aloitin kevyellä mäskäyksellä. Sitten onki, haavi yms. varusteet kaikessa rauhassa kasaan. Eka heitto ja heti on lahna kiinni. Lahnoja rupesi nousemaan, mutta selvästi pienempää kuin edellisenä iltana. No ihan kiva niitäkin oli narrata.
Parin tunnin onkimisen jälkeen tuli tärppi, joka ei tosiaankaan tuntunut lahnalle. Vähän ennen haaviaimista näin, että se oli särki, eikä mikään ihan pikkuinen. Tiesin kokemuksesta, että alueella liikkuu hyvän kokoisia särkiä ja nyt yksi sellainen oli haavissa. Sitten vaan koukkua irti ja vaaka esiin. Punnitus näytti särjen painoksi tasan 500 grammaa. Pituutta oli kertynyt 34 cm.

Särki 500g 34cm

Tämä olikin mun saamista särjistä toiseksi suurin. Pitääkin heti lisätä suurimmat särjet tuonne TOP-LISTALLE.

Katsomisen arvoinen kalastusvideo

Kaikki missä on Richard Walkerin nimi on yleensä hyvää. Ja niin on myös tämän alla olevan kalastusvideon kanssa. Walker alkaa tosin tuossa jo olemaan sen verran iäkäs, että hoitaa vain juontohommat ja jättää kalastamisen John Wilsonille. Kandee katsoa.

Uusi posti uuteen blogiin

No eihän tämä mikään uusi blogi ole, mutta uusi blogialusta. Vanha WordPress -alusta oli jäänyt päivittämättä, joten nyt piti tehdä kunnon kokonaispäivitys. Siirryttiin versiosta 2.3 jotain suoraan versioon 3.4.2. Pitää koittaa pitää tämä nyt päivitettynä.

Se siitä nörtteilystä.

Jos kaikki olis menny suunnitelmien mukaan, niin tällä hetkellä olisi käynnissä vuoden paras hauenongintasesonki. Sään haltijat päättivät kuitenkin toisin. Kaikki paikat joissa olin suunnitellut haukia onkivani ovat nyt joko jäässä tai tulvan kourissa. Saa nähdä siirrytäänkö tänä vuonna hauen osalta suoraan ismetaukseen. Viime viikolla suunnittelin jo ihan tosissani ismete-reissua, mutta sitten lämpeni sen verran että ne suunnitelmat oli pakko toistaiseksi haudata.

Kalassa on silti käyty. Viimeksi eilen seisoin jokirannassa vapa kädessä ja suursärjen kuvat silmissä. Särkiä kyllä tuli, mutta ei tarpeeksi suuria. Niin ja tulihan siinä yksi lahnakin.
Mukavaa tuo särkikalojen onkiminen näin loppuvuodesta, tai mukavaahan se on aina.

Markuksen kanssa käytiin myös tässä eräänä päivänä siimoja uittamassa. Tässä pari kuvaa.

Markus ja lahna

Lahna menossa takaisin

Säynävääkin oli vielä liikkeellä

Tuulelta suojassa – särkien perässä

Viikonloppuna oli taas melkoinen myräkkä. Puhalsi aivan liian kovaa että olis edes voinu ajatella järven puolelle menemistä. No, hyvä että ilma välillä vähä vaihtuu (niinkuin eräskin sukulainen tapaa sanoa…)
Kalaan oli kuitenkin pakko päästä, piti vain keksiä joku vähän suojaisempi paikka. Sellaiseksi valikoitui tällä kertaa eräs lähistöllä virtaava pieni joki. Olen joskus kuullut huhuja sieltä saaduista isoista särjistä. Siinä oli siis suunnitelma; rentoa virtaavan veden ongintaa keveillä välineillä ja saaliina toivottavasti kunnon kokoisia särkiä.

Joella näkyi jo syksyn merkkejä

Joella näkyi jo syksyn merkkejä

Siimassa killui Avon -tyyppinen puikkokoho

Kalaa nousi...

...mutta ei mitän isoja

Pari päivää kului joella oikein mukavissa merkeissä. Särkienkka ei kuitenkaan edes meinannut rikkoontua.

Vaihteeksi sukeltelemassa

Onkin taas tovi vierähtänyt edellisestä blogipäivityksestä. Hiljaiselon syynä on ollut ikävä vieras nimeltä kampylobakteeri. Pari viikkoa meni kuumeillessa ja sen jälkeen toiset pari viikkoa voimia keräillessä. Kiva tapa viettää kesälomaa.

Nyt oon jo ehtinyt käydä pari kertaa kalassakin, mutta tulokset on ollu melko laihoja. Ei siis mitään raportoitavaa sillä rintamalla.

Tänään tuntui kunto olevan jo sen verran hyvä, että uskaltauduin vähän sukeltelemaan. Kohteena oli sukelluspiireissä hyvin tunnettuu Kaatialan louhos, joka sijaitsee sopivasti tuossa muutaman kilometrin päässä.
Louhoksessa oli kuulemma viime talvena kuollut paljon kalaa, syynä kai happikato, tai jotain.
Ja eipä siellä kaloja näyttänyt ihan entiseen malliin olevankaan, isompia ahvenia ei näkynyt kuin muutama.
Poikasia sen sijaan oli runsaasti, bongasin sekä ahvenen, että särjenpoikasia. Särjenpoikasten liikkeitä voi katsella tuossa alla olevalta videolta.

Särkiä onkimassa

Peltojen keskellä virtaa pieni joki ja eräässä joen suvannoista on huhujen mukaan isoja särkiä. Niitä piti tottakai käydä yrittämässä. Sillä iso särki on aina tavoittelemisen arvoinen.

Syöttinä oli kärpäsentoukkia ja maissia, yhdessä ja erikseen

Onkifiilistelyä

Särki

Yhtään isoa särkeä ei tullut. Mutta tuonne pitää silti mennä uudestaan ja silloin aion olla liikkeellä hieman myöhemmin illalla.

Kiva reissu kaikenkaikkiaan. Mikäs sen mukavampaa, kuin viettää kaunista kesäpäivää onkimalla.

Tässä vielä videonpätkää jokirannasta: