Pikainen haukireissu

Tänään oli niin otollinen onkikeli, että vaikka aikaa oli rajoitetusti oli silti ihan pakko päästä kalaan.
Hauki oli ennakko-odotusten mukaisesti hyvällä syönnillä ja tapahtumia riitti.
Yksi harmittava karkuutus tuli jälleen ja ihan omasta syystä. Iso täkykalat on vaan niin kovin helppo kiinnittää liian hyvin koukkuun…
Mutta kaiken kaikkiaan oikein hyvä reissu. Alla muutama otos päivän tapahtumista.

Alati vaaniva täkykalojen puute on nyt äitynyt todella pahaksi. Onneksi kuitenkin tulvat ovat jo hyvin laskeneet ja pääsin siirtämään täkykatiskat perinteiselle ja hyväksi havaitulle paikalle. Toivottavasti särjet haistavat pyydyksissä olevat herkut ja saapuvat oikein joukolla syömään.

Vihdoin haukiongelle

Kelit on tänä syksynä olleet kovin märkiä. Vettä on tullu taivaalta harva se päivä. Sitten tuli vielä pakkasjakso joka jäädytti kaikki pienemmät lammet ja olihan tuo Kuortaneenjärvikin jonkin aikaa jäässä. Nyt alkaa vihdoin kelit olemaan vähän soveliaampia hauenongintaan.

Tänään piti ottaa vapaapäivä ja lähteä vesille. Välineet oli aamulla valmiina pakattuna odottamassa, joten niiden kanssa ei tuhraantunut turhaa aikaa. Valmistelin illalla satsin särkiäkin haukia varten.

Dynamite Baitsin Scent Trail hajuja on kovasti kehuttu ei puolilla joten pitihän munkin niitä testata.

Vihdoin oli oikein onnistunut kalareissu. Veneessä kävi päivän aikana kääntymässä kolme haukea ja yksi pääsi irti. Tapahtumia oli siis ihan kivasti. Päivän suurinkin oli mukavat 8,55 kg. Se irti päässyt näytti tosin vielä vähän suuremmalta…

Vapautusmatto on hieno keksintö.

Koukut on irrotettu ja paino punnittu sitten vaan takaisin kasvamaan

Scent Trail tuntui toimivan hyvin; päivän neljästä tapahtumasta kolme tuli vapaan jossa oli kyseisellä aineella sivelty särki syöttinä. Harmi vaan, että noiden valmistus on ilmeisesti lopetettu. Ainakaan Dynamite Baitsin sivulla niitä ei enää näy.

Uusi posti uuteen blogiin

No eihän tämä mikään uusi blogi ole, mutta uusi blogialusta. Vanha WordPress -alusta oli jäänyt päivittämättä, joten nyt piti tehdä kunnon kokonaispäivitys. Siirryttiin versiosta 2.3 jotain suoraan versioon 3.4.2. Pitää koittaa pitää tämä nyt päivitettynä.

Se siitä nörtteilystä.

Jos kaikki olis menny suunnitelmien mukaan, niin tällä hetkellä olisi käynnissä vuoden paras hauenongintasesonki. Sään haltijat päättivät kuitenkin toisin. Kaikki paikat joissa olin suunnitellut haukia onkivani ovat nyt joko jäässä tai tulvan kourissa. Saa nähdä siirrytäänkö tänä vuonna hauen osalta suoraan ismetaukseen. Viime viikolla suunnittelin jo ihan tosissani ismete-reissua, mutta sitten lämpeni sen verran että ne suunnitelmat oli pakko toistaiseksi haudata.

Kalassa on silti käyty. Viimeksi eilen seisoin jokirannassa vapa kädessä ja suursärjen kuvat silmissä. Särkiä kyllä tuli, mutta ei tarpeeksi suuria. Niin ja tulihan siinä yksi lahnakin.
Mukavaa tuo särkikalojen onkiminen näin loppuvuodesta, tai mukavaahan se on aina.

Markuksen kanssa käytiin myös tässä eräänä päivänä siimoja uittamassa. Tässä pari kuvaa.

Markus ja lahna

Lahna menossa takaisin

Säynävääkin oli vielä liikkeellä

Kevätkiireitä

Tähän aikaan vuodesta kalastusrintamalla tapahtuu paljon ja nopealla aikataululla. Hyvää kalastusta on tarjolla monen lajin osalta ja tuntuu, että ei millään ehdi kaikkeen mukaan. Ei vaikka kuinka haluaisi.

Tällä viikolla on ohjelmassa ollut vuoron perään särjen ongintaa ja hauen flötestrollausta. Särjen onginta on ollut lähinnä täkyjen hankkimista, mutta tottakai sitä aina toivoo, että nappaisi se todellinen jättisärki. Sitä ei ole kuitenkaan vielä kuulunut, mutta muuten on kyllä särjen koko ollut kohdallaan; keskipaino selkeästi yli 200 g ja suurimmat yli 300 grammaisia. Kyllä siellä seassa varmasti ui myös niitä jättejä.

Täkypuoli on siis nyt kunnossa. Hauki ei kuitenkaan ole ollut millään hyvällä syönnillä. Taitaa olla vielä vähän kudun jälkeistä koomaa. Jotain pientä aktiviteettia on silti ollut, sen verran että mielenkiinto säilyy.

Kohouistelu on tuottanut tulosta

Viideltä ylös ja kuudelta jäälle

Oikeastaan kello oli jo vartin yli kuusi kun pääsin jäälle. Olis pitäny olla liikkeellä jo tuntia aikasemmin. Seuraavalla kerralla laitankin kellon soimaan jo neljältä, että pääsen ajoissa pelipaikoille.
Toisaalta eilenkin tuli oltua jäällä vartin yli viiteen saakka, joten tulihan siinä taas pitkä päivä.

Kohdekalana oli taas yllättävästi hauki. Tällä kertaa onnistuin myös saamaan niitä muutaman, tarkemmin sanottuna kuusi kappaletta. Päivän suurin painoi 6,2 kg ja se olikin mun tähän mennessä suurin tälle vuodelle. Oikein tervetullut kala siis.

Päivän suurin painoi 6,2 kg

Haukittärppien välissä riitti hyvin aikaa myös pilkkimiseen. Saalis ei tosin ollut mikään erikoinen, muutaman paistiahvenen sain kuitenkin narrattua.
Lisäksi tuli muutamia oikein hyvänkokoisia särkiä. Pari desiä kauraryynejä teki terää särjen tulolle.

Morrilla tuli muutama oikein nätti särki

Isommat särjet rulaa

Eilisaamulla oli mun katiskoissa pääasiassa vain pieniä särkiä, isompia oli vain muutama. Mutta ei auttanu, pakko oli tyytyä niihin mitä oli.
Kolme varttia myöhemmin olin jäällä virittelemässä vapoja pyyntiin. Koska kaikkiin vapoihin ei riittänyt kunnon kokoisia täkyjä, niin järkeilin että kaksi pientä on sama kuin yksi isompi. Laitoin niihin vapoihin joiden rigeissä oli kaksi kolmihaarakoukkua kumpaankin koukkuun yhden särjen. Ainakin ne herättäisivät huomiota jään alla.

Aivan näin ei asiat kuitenkaan olleet ja iltapäivästä oli selvää, että kaksi pientä ei ole yhtä kuin yksi iso. Ei sinne päinkään. Päivän aikana tuli nimittäin neljä tapahtumaa ja kaikki tapahtumat tulivat niihin vapoihin joissa oli syöttinä yksi vähän isompi särki. Nämäkään särjet eivät tosin olleet missään nimessä isoja, hätinä kämmenen kokoisia, jos sitäkään.

Päivän eka hauki kohotti kummasti mielialaa.

Neljä tapahtumaa siis ja niistä kaksi ylös. Kummatkin oli ylöstulleet oli perinteiseen tapaan haukia. Irtipääseet hylkäsivät syötin kun olivat kuljettamassa sitä. Epäilen vähän että ne oli kuhia, tai sitten pieniä haukia. Täyissä oli kyllä hampaanjälkiä, joten ahvenia ne ei ollu.

Reissun toinen hauki. Tämäkin valitsi mielummin yhden särjen pyydön, eikä kelpuuttanut viereisessä vavassa ollutta tuplatäkyä.

Ei mikään valtava suksee, mutta eipä ollut kelikään kovin hääppöinen; lunta tuli koko päivän niin ettei meinannu eteensä nähdä. Siihen nähde ihan ok keikka.
Illalla myöhään suuntasin vielä katiskoille ja vein kunnon satsin mäskiä. Tästä eteenpäin pitää huolehtia, että on aina kunnon kokoisia täkyjä saatavilla.

Hauenongintaa

Tänään oli pitkästä aikaa oikein todella hyvää kalastusta. Kevyesti vuoden paras haukireissu tähän mennessä. Jo ennen kalaan lähtöä oli vähä sellainen tutina, että nyt voisi tullakin jotain. Ilma oli syksyisen viileä ja pitkään todella korkealla ollut vesi oli laskenut lähelle normaalia tasoa.

Aamulla koukkasni ensin ämpärillisen täkykaloja kyytiin ja siiten suunta kohti kalapaikkoja.
Ensimmäinen puolitoista tuntia meni aivan hiljaisissa merkeissä, mutta sitten alkoi tapahtumaan. Baitrunner-jarru rupesi yhtäkkiä naksumaan kun kelalta alkoi mennä siimaa ulos. Joku oli napannut pohjaongessa syöttinä olleen särjen. Vapa käteen ja tartutus. Raskaalta tuntui. Väsyttelyn jälkeen matolla makasi hauki, joka oli meikän tän vuoden suurin. Punnitus näytti painoksi 8,15 kg. Kala säkkiin odottamaan valokuvausta. Sitten vaan uutta täkyä koukkuun.
Eikä siinä mennyt kovin kauaa kun taas tapahtui. Tällä kertaa vietiin kohon alla tarjottua särkeä. Tämä kala oli kuitenkin vähän pienempää kaliiperia, noin parikiloinen.
Syönti kuitenkin tuntui vain yltyvän. Noin puolentoista tunnin kuluttua olin saanut yhteensä viisi haukea, joista kolme oli säkissä odottamassa kuvausta.
Säkissä alkoi olla ahdasta. Soitto kaverille, joka onneksi suostui kesken kiireiden lähtemään rantaan kaloja kuvaamaan.

Kalojen kuvaamisen jälkeen jatkoin vielä ongintaa muutaman tunnin. Syönti ei kuitenkaan iltapäivästä ollut enää niin hyvää. Sain kuitenkin vielä yhden hyvän kokoisen hauen, jota en kuitenkaan ruvennut punnitsemaan, vaan irrotin koukut kalan ollessa koko ajan vedessä. Parempi niin, kun kala ei kuitenkaan ollut mitään enkkakokoa.

Alla päivän tapahtumia pääpirteittäisenä kuvakertomuksena.

Aamu alkoi kahvinkeitolla. Termari on aivan ehdoton kalareissuilla.

Soutu kalapaikalle

Kalaa alkoi tulla. Pienempää...

...ja vähän isompaa

Välillä piti käydä rannassa. Isoimmalla oli painoa 8,15 kg ja pituutta 104 cm

Tuli heiteltyä vähän perhoakin.

Reissun viimeinen hauki menossa takaisin uimaan

Noin klo viisi oli tavarat pakattu kotiin lähtöä varten

Iltareissu

Iltapäivällä oli aika suunnata auton nokka kohti haukiapajia. Mukaan hyvät eväät ja lämmintä vaatetta. Tarkoitus oli kalastaa pimeän tuloon asti ja ehkä vähän pitempäänkin.

Perillä heti onget pikapikaa pyyntiin. Syötteinä oli perusvarmoja särkiä, ne tuntuu kelpaavan melkein aina ja kaikkialla.
Ja kyllä ne kelpas tälläkin kertaa. Puolentoista tunnin jälkeen oli nimittäin koukunirroituksessa käväissyt kolme haukea. Kaikki melkein samankokoisia,noin parin kilon luokkaa.

Kolme tällaista oli illan saalis

Illan edetessä alkoi etelätuuli puhaltamaan oikein kunnolla ja tuli tunne, että enempiä kaloja ei tule. Ilmanpainekin oli varmasti kovasssa laskussa.
Kalastin kuitenkin vielä muutaman tunnin kuten olin suunnitellutkin. Lopulta sitten otsalampun valossa kamat kasaan ja suunta kohti kotia.

Illan pimetessä piti laittaa kohoon valot päälle

Vaihteeksi sukeltelemassa

Onkin taas tovi vierähtänyt edellisestä blogipäivityksestä. Hiljaiselon syynä on ollut ikävä vieras nimeltä kampylobakteeri. Pari viikkoa meni kuumeillessa ja sen jälkeen toiset pari viikkoa voimia keräillessä. Kiva tapa viettää kesälomaa.

Nyt oon jo ehtinyt käydä pari kertaa kalassakin, mutta tulokset on ollu melko laihoja. Ei siis mitään raportoitavaa sillä rintamalla.

Tänään tuntui kunto olevan jo sen verran hyvä, että uskaltauduin vähän sukeltelemaan. Kohteena oli sukelluspiireissä hyvin tunnettuu Kaatialan louhos, joka sijaitsee sopivasti tuossa muutaman kilometrin päässä.
Louhoksessa oli kuulemma viime talvena kuollut paljon kalaa, syynä kai happikato, tai jotain.
Ja eipä siellä kaloja näyttänyt ihan entiseen malliin olevankaan, isompia ahvenia ei näkynyt kuin muutama.
Poikasia sen sijaan oli runsaasti, bongasin sekä ahvenen, että särjenpoikasia. Särjenpoikasten liikkeitä voi katsella tuossa alla olevalta videolta.

Särkiä onkimassa

Peltojen keskellä virtaa pieni joki ja eräässä joen suvannoista on huhujen mukaan isoja särkiä. Niitä piti tottakai käydä yrittämässä. Sillä iso särki on aina tavoittelemisen arvoinen.

Syöttinä oli kärpäsentoukkia ja maissia, yhdessä ja erikseen

Onkifiilistelyä

Särki

Yhtään isoa särkeä ei tullut. Mutta tuonne pitää silti mennä uudestaan ja silloin aion olla liikkeellä hieman myöhemmin illalla.

Kiva reissu kaikenkaikkiaan. Mikäs sen mukavampaa, kuin viettää kaunista kesäpäivää onkimalla.

Tässä vielä videonpätkää jokirannasta: