Syöttitilanne OK

Nyt alkaa todellakin syöttitilanne näyttämään hyvältä. Katiskoihin oli taas uinu oikein hyvän kokoisia särkiä, sellasia joihin pienimmät hauet ei edes uskalla koskea. Nämä särjet onkin tarkoitettu vain vanhalle ja nirsolle Fat Mamalle.

Nyt rupee olemaan kunnon täkykaloja

Nyt rupee olemaan kunnon täkykaloja

Mäskiä katiskaan

Kovin on kelit kylmiä. Onneksi sääennustukset lupaa ensi viikolle suotuisampia lukemia. Jospa sitä pääsis ennen vuodenvaihdetta vielä vähä haukia onkimaan, tai vaikka madetta. Sitä ennen pitää kyllä saada syöttitilannetta paremmalle tolalle. Särjet ei oo viimeaikoina oikein tahtonu uida mun katiskoihin. Ihme homma kun samoilta paikoilta tuli viime talvena vaikka kuinka paljon särkiä, eikä nyt oikeen mitään….

Pakko siis yrittää jotain uutta. Hommasin vähä aikaa sitten Markukselta muutaman pussin talviolosuhteisiin tehtyä särkimäskiä. Tänään kävin sitten viemässä sitä muutaman pallon jokaiseen katiskaan. Saa nähdä kuinka käy.

Talvimäskiä

Talvimäskiä särjille

Särjille herkkua

Herkkupallot valmiina

 

Pikainen haukireissu

Tänään oli niin otollinen onkikeli, että vaikka aikaa oli rajoitetusti oli silti ihan pakko päästä kalaan.
Hauki oli ennakko-odotusten mukaisesti hyvällä syönnillä ja tapahtumia riitti.
Yksi harmittava karkuutus tuli jälleen ja ihan omasta syystä. Iso täkykalat on vaan niin kovin helppo kiinnittää liian hyvin koukkuun…
Mutta kaiken kaikkiaan oikein hyvä reissu. Alla muutama otos päivän tapahtumista.

Alati vaaniva täkykalojen puute on nyt äitynyt todella pahaksi. Onneksi kuitenkin tulvat ovat jo hyvin laskeneet ja pääsin siirtämään täkykatiskat perinteiselle ja hyväksi havaitulle paikalle. Toivottavasti särjet haistavat pyydyksissä olevat herkut ja saapuvat oikein joukolla syömään.

Lunta ei olisi enää tarvittu

Taas on parin päivän kalastukset takana. Lauantaipäivä tuli vietettyä jäällä varhaisesta aamusta myöhään iltaan. Myös sunnuntaina oli tarkoitus olla jäällä jo heti aamusta alkaen. Lauantai-iltana alkanut lumisade sai kuitenkin mielen muuttumaan. Päätin nukkua vähän pidempään ja satsata sunnuntaina iltapäivään ja iltaan.

Viikonlopun lumisateet sekä lauantaina, että sunnuntaian oli aika ikävä yllätys. Viime viikon aikana oli lähes kaikki lumi sulanut jäältä pois ja odotukset viikonlopun kalastuksi kohtaan oli tosi korkealla. Lauantain vastaisen yönä alkoi kuitenkin tulla lunta ja se teki kyllä hallaa kalan tulolle.
Siitä huolimatta lauantaina tuli ihan kivasti haukia. Mitään isompaa ei kuitenkaan tullut, päivän suurin oli about nelikiloinen.
Huonon syönnin huomas siitä, että en suht kovasta yrittämisestä huolimatta saanut päivän aikana pilkillä yhtään särkeä.
Haukiakin piti välillä pilkkiä ja Kaimaaniin tulikin yksi kova kopaisu, se ei kuitenkaan pysynyt kiinni.

Lunta tuli melkein koko päivän, onneksi tuli myös joitain haukia

Lunta tuli melkein koko päivän, onneksi tuli myös joitain haukia

Kaimaani tiikerivärityksellä on kova peli hauelle

Kaimaani tiikerivärityksellä on kova peli hauelle

Sunnuntaina tulin sitten järvelle vasta puolenpäivän jälkeen. Jäällä oli jo aika paljon lunta, eikä odotukset olleet kovin korkealla. Tarkoitus oli kalastaa tällä kertaa auringonlaskuun saakka, ehkä iltahämärässä tulisi joku syöntipiikki.
Ennen reissuunlähtöä kävin katiskoilla hakemassa täkyjä. Katiskojen anti oli kuitenkin melko laiha, särkiä oli kyllä paljon, mutta ne oli niin onnettoman pieniä. Pengoin kotona vielä pakastinta ja sieltä löytyikin muutamia isoja, jotain 300-400 grammaisia särkiä. Eiköhän ne herätä ison haukimamman ruokahalut.
Ja niinhän siinä sitten kävi, että yhtä isoa särkeä vietiin jo heti alussa. Olin vielä virittelemässä viimeistä vapaa pyyntiin kun huomasin että nyt on jo yksi vippa pystyssä. Tunnustelin varovasti siimasta, kalahan siellä oli ja isolta tuntui. Pikkuisen ärsyttämällä sain hauen liikkeelle, annoin sen viedä siimaa muutaman metrin ja tein sitten vastaiskun. Vapa vaan taipui, mutta mitään ei oiken tapahtunut, tuntui vain raskas paino. Sitten muutaman sekunnin päästä kala olikin jo irti… Joo’o isolta tuntui ja kyllä, otti ankarasti päähän. Mutta oma vika. Olin kiinnittänyt särjen turhan kovaa kiinni, eikä koukut irronnu siitä vastaiskussa. Montakohan kertaa pitää oikein tehdä sama virhe ennenkuin sitä oppii…

Tämän jälkeen olikin sitten vähän hiljaisempaa. Auringonlaskun jälkeen kamppeet kasaan, viimeisen vavan otin pois pyynnisä klo 20:30.
Ensi viikonloppuna taas uudestaan.

Viimeinen vapa pyynnistä pois

Viimeinen vapa pyynnistä pois

Sateenvarjokatiskat ehjäksi

Olen tässä viimeaikoina vähän ihmetelly, kun mun kaksi sateenvarjokatiskaa ei ole enää pyytänyt särkiä entiseen malliin. Edellisviikolla löysin toisesta pari reikää. Paikkasin ne ja ajattelin ongelmien korjaantuvan sen myötä. Mutta ei.
Tänään oli sitten viimeinen niitti, kun huomasin, että iso osa pilkkimällä katiskaan hankkmistani särjistä oli hävinnyt. Ei muuta kun katiska kantoon ja tarkempaan tarkasteluun.
Aloitin pesemällä havaksiin kertyneen lian pois. Puhdas havas pyytää paremmin. Katiskojen kuivuessa oli aikaa etsiskellä korjaustarpeita. Vanha kunnon käpy löytyi aika pian eteisen laatikosta ja vielä sakset naulasta, eipä siinä muuta tarvittukaan. Sitten vaan reikiä ettimään.
Ja löytyihän nittä, yllättävän paljon. Toisessa kolme ja toisessa varmaan jotain seitsemän. Pari oikein isompaakin. Ei ihme, että ei särjet oikeen pysyny katsikassa.
Nyt on kuitenkin kaikki ylimääräiset reiät löydetty ja paikattu, toivottavasti.

Kävyllä havakset on helppo korjata

Katiskat on nyt taas jään alla pyytämässä. Pian alkaakin sitten taas ismete-sesonki oikeen kunnolla. Pitää toivoa, että kelit suosii.

Täkyjä

Sattuipa viime viikolla täkykala-akvaariossa: joku akvaarion särjistä, varmaankin sieltä isommasta päästä, oli tönäissyt suodatinta niin voimalliseti, että se oli kaatunut. Tästä johtuen oli myös akvaarion ilmauts loppunut. Kun sitten seuraavan päivän iltana huomasin mitä oli sattunutt, oli jo ehtinyt tapahtunua suuria menetyksiä; lähes puolet akvaarion asukeista kellui maha ylöspäin.  Oli siis hankittava lisää täkyjä.

Onneksi tuli ostettua täksi talveksi pari sateenvarjokatiskaa. Nappasin ne kyytiin ja otin mukaan lisäksi muutaman desin mäskiä. Kummankin sateenvarjokatiskan sisään kolme palloa mäskiä ja pyydöt jään alle.

Seuraavana iltana oli taas täkyjä useammankin reissun tarpeisiin.

Täkykalojen pyydystämistä

Pakkasmittari näyttää lähempänä -20C olevia lukemia. Ismete touhut voi siis suosiolla unohtaa tältä viikonlopulta, koska pidän siinä ehdottomana pakkasrajana -10 astetta. Ei siksi, että kalastaessa tulisi liian kylmä, vaan koska kalojen vapauttaminen liian kylmässä ei ole fiksua. Parempi siis keksiä muuta tekemistä näillä pakkasilla. Tuo muu tekeminen on tänään täkykalojen hankintaa. Seuraavaa kalareissua varten on aina hyvä olla eläviä täkyjä valmiina. Toki niitä voi ja kannattaa pilkkiä myös ismetauksen yhteydessä, mutta sen varaan ei kannata laskea liikaa.
Tänään aamulla meni siis kaksi sateenvarjokatiskaa pyyntiin. Tuo sateenvarjokatiska on siitä fiksu keksintö, että sen saa helposti kairanreiästä jään alle pyyntiin. Pyyntitehokkuus ei välttämättä ole tavallisen katiskan tasolla, mutta kyllä sillä yleensä jotain tulee. Pari mäskipalloa katiskan sisällä toivottavasti tehostaa toimivuutta. Saas nähdä kuinka käy.