Kevään toinen säynäväreissu

Kevään toinen reissu säynäviä onkimassa. Jos edellisellä reissulla oli liian kylmää, niin nyt ei ollut sitä ongelmaa. Päinvastoin, keli oli mukavan lämmin ja keväinen.

Leuciscus idus

Säynävätkin olivat hyvällä syönnillä, ainakin jonkin aikaa. Iltapäivän puolella nimittäin lämmin keli sai säynävien ruokahalun loppumaan, kun niiden mieleen tuli ihan muut ajatukset. Yhtäkkiä alkoi näkymään kutevia säynäviä siellä täällä, eikä mun syötit kelvannu enää ollenkaan. No, mikäs siinä; mulla oli joka tapauksessa oikein kiva onkireissu.

Säynävän selkä

Perinteinen avovesikauden aloitus

Jo useampana keväänä olen aloittanut avovesikauden säynäviä onkimalla. Parikiloisten säynävien kanssa vääntäminen on tietenkin aina mukavaa, mutta erityisen hienoa se on näin kauden alussa kun talvi on jäänyt taakse.
Tänä vuonna pääsin säynäviä onkimaan ennätysaikaisin, nimittäin jo viime viikolla.

Viime keväänä sain hinattua säynäväenkkaani lukemiin 2,6 kg. Nyt oli tietenkin tavoitteena saada isompi, mielellään se kolmekiloinen. Tavoitteet pitää tietenkin olla korkealla jos niitä enkkoja meinaa parannella.

Säynävä

Aivan enkkalukemiin en kuitenkaan tällä kerralla päässyt, mutta oman TOP-listan kärkikolmikkoon tuli vähän muutosta. Onnistuin nimittäin saamaan yhden todella pulleassa kunnossa olevan säynävän, joka painoi 2,44 kg. Jos se vaan olisi ollut edes muutaman sentin pitempi niin..

Haaviin

Kaikenkaikkiaan oli taas oikein todella mukava ja onnistunut reissu. Kaloja tuli kivasti, keli oli hieno ja TOP-listakin kaunistui.

Pikainen vilkaisu vuoteen 2013

Näin vuoden vaihduttua ajattelin tehdä pikaisen katsauksen menneen vuoden kalastuksiin.
Tavoitteena viime vuoden alussa oli, että saisin vähintään yhden uuden ennätyksen. Suunnitelmissa oli satsata ainakin haukeen, säynävään, turpaan, pasuriin ja jonkin verran myös ruutanaan. Toki muitakin lajeja oli tarkoitus vuoden aikana kalastaa, mutta noista mainituista jonkin enkkaa oli tavoitteena saada parannettua.

Kausi alkoi hauenonginnalla ja kaloja nousikin ihan kivasti, Huhtikuussa tuli talven raskain tärppi, joka venytti vaakaa lukemiin 10,860 kg. Ei enkka, mutta olin kuitenkin erittäin tyytyväinen.

Kevään tultua oli pakko päästä säynäviä onkimaan. Siinä lajissa tulikin sitten kaudelle asetettu tavoite täytettyä, kun sain uuden enkkakalan. Säynävällä oli painoa 2,6 kg ja pituutta 56 cm.

Seuraavaksi alkoi katse kääntyä turpaan. Uskoin vahvasti uuden turpaenkan saamiseen ja satsasinkin sen eteen melkoisesti. Kauden suurin turpa painoi 2,460 kg, joka jäi 50 g omasta enkasta. Aika lähelle pääsin. Ei siis uutta enkkaa, mutta paljon hienoja kaloja ja reissuja.

Pasuria olen onkinut viime vuosina aika paljon ja siihen tuli satsattua myös menneenä vuonna. Ison pasurin onginta meinaa välillä olla vähän rasittavaa, kun onkipaikalle kerääntyy niin helposti kaikkea muuta kuin kohdekalaa. Toisaalta sitten kun iso pasuri saapuu paikalle, niin se kyllä käyttää isomman oikeutta hyväkseen, eikä anna muiden etuilla. Tällainen isompi pasuri nappasi mun syöttiin kesäkuussa. Painoa kalalla oli 780 grammaa. Se tiesi 60 gramman parannusta entiseen enkkaan, fiilikset oli todella korkealla.

Loppukesällä tuli taas istuttua useampana iltana puoleenyöhön asti ruutanaongella. Tuloksena oli perinteisesti kaikkia muita lajeja, mutta ei ruutanoita. No result.

Alkusyksystä oli lahnanonginnan vuoro. Ongelmana tuolla mun lahnapaikalla oli veden vähyys ja siitä johtuva kalojen ääretön arkuus. Tulosta kuitenkin tuli,kun onnistuin parantamaan omaa lahnaenkkaa lukemiin 2,590 kg. Ei mikään jättilahna, tiedän, mutta kyllä tuo kovasti lämmitti mieltä.

Syksyn mittaan kävin vielä useamman kerran lahnoja onkimassa, mutta vesi vaan väheni koko ajan, eikä isoja enää noussut.

Loppusyksystä oli sitten aika suurentaa syöttiä ja siirtyä taas haukien pariin. Kuin pisteenä iin päälle onnistuin parantamaan myös haukienkkaani. Popatun deadbaitin nappasi nimittäin 116 cm mittainen hauki, jolla oli painoa 11,66 kg.
Ei olisi kausi paljon paremmin voinut päättyä.

Viime vuosi sujui siis selvästi yli odotusten. Tänä vuonna on taas tavoitteena saada yksi uusi ennätys, jospa se olisi vaikka turpa.

Säynävät top-listalle

Säynävälistan kolmonen

Kokosin top-listalle viisi suurinta säynävää. Tuon viidennen kalan jälkeen tulevista säynävistä mulla ei ole järjestyksen osalta oikein varmuutta, joten en ruvennut niitä sen enempää listaamaan. Noita vähän pälle kahden kilon kaloja on tullut melko paljon, enkä ole niistä kunnolla lukua pitänyt.
Mutta viisi suurinta on nyt siis listattu ja lista löytyy TÄÄLTÄ.

Suurimmat kalat listalle

Rupesin mielessäni käymään läpi suurimpia saamiani turpia ja tajusin, että viimereissulla saamani 1,94 kg turpa menee listallani top kymppiin. Sehän olikin ihan hyvän kokoinen kala! Päätin sitten kaivaa saamani kymmenen suurimman turvan painot esiin ja laittaa ne järjestykseen. Tulevina päivinä teen saman urakan säynävän ja hauen osalta, ehkä myös pasurin vois ottaa mukaan.
Karihan on jo pidemmän aikaa ylläpitänyt vastaavanlaisia listoja OMASSA BLOGISSAAN. Nyt tuleekin kovat vertailut 🙂
Tällaisten omien top-listojen ylläpito voi olla ihan hyödyllistä. Uusista ennätyksistä kun pääsee iloitsemaan vain harvoin, mutta ilon aihe on myös, jos saa uuden kalan omalle  top-listalle.
TÄÄLTÄ löytyy nyt siis meitsin suurimmat turvat.

Pasuriennätys – viimeisellä heitolla

Onkireissulta lähteminen ja etenkin se kalastuksen lopettaminen on mulle yleensä todella vaikeaa. Millään ei malttaisi lopettaa, vaan aina pitää tehdä vielä yksi heitto ja vielä yksi sen jälkeen, tämä syötti vielä niin sitten mä kyllä lähden.

Viime viikolla kävin pasuria onkimassa ja olin taas tutussa tilanteessa; olin jo pitkään tehnyt lähtöä, mutta silti vaan oli pakko jatkaa ongintaa.
Kalastus ei ollut mennyt aivan odotuksien mukaan, mutta ei kuitenkaan ihan huonosti. Olin nimittäin saanut heti alkuun kivan kokoisen, vähän vajaa parikiloisen säynävän. Sama kala oli käynyt mun haavissa viime vuonnakin, joten oli kiva nähdä, että se oli kunnossa.

Vanha tuttu säynävä, takaisin kasvamaan.

Vanha tuttu säynävä, takaisin kasvamaan.

Pasuririntamalla päivän paras noteeraus oli ollut 440 g. Eli ei ihan sitä kokoluokkaa mitä olin yrittämässä. Pasureita nousi koko ajan, mutta keskikoko oli kovin pieni. Itseasiassa pieniä pasureita tuli niin paljon, että rupesi jo ärsyttämään jatkuva syötin vaihtaminen. Vaikka kuinka laittoi suurta syöttiä, niin silti koukussa oli jatkuvasti joku minipasuri. Koukun koko oli 6, joten homma ei ollut koukun koosta kiinni, pikkupasurit oli vaan ahneella päällä ja niitä oli paljon. Isolle pasurille voisi toki käyttää vielä isompaakin koukkua, muttä tällä kertaa pysyin kutoskoon koukussa..

Meitsin uusi pasuriennätys 780 g

Meitsin uusi pasuriennätys 780 g

Lopulta sain tarpeekseni pienistä pasureista. Kelasin ongen ylös ja päätin lähteä; kamat siis kasaan ja kohti kotia. Kaadoin alkajaisiksi syöttinä käyttämäni katkaravut ämpäriin käyttämättä jääneiden mäskien päälle. Katselin mäskin päällä lojuvia katkarapuja ja jotenkin tuli pakottava tarve pujottaa vielä pari-kolme pientä katkarapua koukkuun ja tehdä vielä viimeinen heitto. Heitin ongen pari metriä lumpeenlehtien taakse, kiristin siiman ja melkein saman tien kärki taipui. Tartutus ja kala kiinni. Nyt tuntui aika raskaalta Vähän ajan päästä näkyi häivähdys kalaa; ajattelin, että se on säynävä, ehkä kilon luokkaa. Kohta kala tuli pintaan ja voi vitsi, sehän oli pasuri ja iso. Haavi alle ja siellä oli. Meitsin enkkapasuri. Koukku irti ja äkkiä vaaka esille; paljonkohan mahtaa olla painoa, mennäänkö kuinka lähelle SE:tä? Vaaka näytti kalan painoksi 780 gramma, pituutta oli 38,5 cm. Ihan SE-lukemiin ei siis ylletty, mutta oma enkka parani 60 grammaa. Yes, todella hyvä.

Kotimatkalla tuli mieleen, että olisi ehkä kannattanut tehdä vielä yksi heitto, vain yksi.

Säynäviä onkimassa

Jo useampana keväänä on avovesikausi alkanut mun osalta säynävän onkimisella, niin tänäkin vuonna. Ja olihan se taas aivan tosi hienoa. Kalaa tuli, ilmat oli hienot ja oli kaikin puolin oikein mukavaa. Tulipa siinä onginnan lomassa nähtyä kalojen lisäksi myös monenlaisia muita eläimiä mm. valkohäntäpeura kävi ihan lähellä, sisilisko touhusi aivan vieressä ja ilmassa liitelivät ainakin merikotka, ruskosuohaukka, kurki ja joutsenia.

Luontokokemuksia siis kertyi, tärkeintä oli kuitenkin se säynävän onginta. Tavoitteena oli tietenkin saada joku oikein kunnon kokoinen yksilö. Ensimmäisenä iltana paljastui kuitenkin aika nopeasti, että oikein painavana säynävän saaminen voipi olla vaikeaa, suurin osa kaloista oli nimittäin jo ehtinyt kutea ja olivat siis hyvin laihassa kunnossa. Hyvänä esimerkkinä käy eräs 54,5 cm mittainen säynävä joka painoi 1,97 kg. Samaisen kalan paino oli ennen kutua ollut varmasti luokka 2,4 kg ellei ylikin. Joitain kutemattomia kaloja oli kuitenkin vielä jäljellä ja se antoi uskoa sen ison saamiseen. Ekan illan painavin kala antoi lukemat 2,03 kg.

Säynävä tulossa

Säynävä tulossa

Onginta jatkui seuraavana aamuna vähän yhdeksän jälkeen. Taisi olla heti aamun toinen kala joka painoi 2,05 kg, pieni parannus siis edelliseen päivään verrattuna. Tästä kalasta ei sitten kulunut kuin vajaa tunti, kun siiman pääsä tuntui aiempaa vähän raskaampaa tempoilua. Syke alkoi mukavasti nousta. Haaviamisvaiheessa jo näin, että nyt on siiman päässä selvästi reissun isoin säynävä. Kaikeksi onneksi kala näytti olevan myös melko pulleassa kunnossa.

Uusi oma säynäväennätys

Uusi oma säynäväennätys

Punnitus näytti kalan painoksi 2,6 kg, mikä oli oma uusi säynäväennätys! Pituutta kalalla oli 56 cm, mikä on täsmälleen sama kuin edellisen 50 grmmaa kevyemmän enkkakalani pituus.
Laitoin kalan nopeasti takaisin haavissa veteen, että se saa hieman palautua ennen valokuvaamista. Sitten muutama kuva ja säynävä takaisin uimaan.
Huh, olipa hieno kala ja vielä oma uusi ennätys. Eipä olisi avovesikausi voinut paljon paremmin enää alkaa.

 

Uusi posti uuteen blogiin

No eihän tämä mikään uusi blogi ole, mutta uusi blogialusta. Vanha WordPress -alusta oli jäänyt päivittämättä, joten nyt piti tehdä kunnon kokonaispäivitys. Siirryttiin versiosta 2.3 jotain suoraan versioon 3.4.2. Pitää koittaa pitää tämä nyt päivitettynä.

Se siitä nörtteilystä.

Jos kaikki olis menny suunnitelmien mukaan, niin tällä hetkellä olisi käynnissä vuoden paras hauenongintasesonki. Sään haltijat päättivät kuitenkin toisin. Kaikki paikat joissa olin suunnitellut haukia onkivani ovat nyt joko jäässä tai tulvan kourissa. Saa nähdä siirrytäänkö tänä vuonna hauen osalta suoraan ismetaukseen. Viime viikolla suunnittelin jo ihan tosissani ismete-reissua, mutta sitten lämpeni sen verran että ne suunnitelmat oli pakko toistaiseksi haudata.

Kalassa on silti käyty. Viimeksi eilen seisoin jokirannassa vapa kädessä ja suursärjen kuvat silmissä. Särkiä kyllä tuli, mutta ei tarpeeksi suuria. Niin ja tulihan siinä yksi lahnakin.
Mukavaa tuo särkikalojen onkiminen näin loppuvuodesta, tai mukavaahan se on aina.

Markuksen kanssa käytiin myös tässä eräänä päivänä siimoja uittamassa. Tässä pari kuvaa.

Markus ja lahna

Lahna menossa takaisin

Säynävääkin oli vielä liikkeellä

Ongella

Aikainen herätys, aamutoimet, kuppi kahvia ja autoon. Kaikkihan sen tietää, että onkimiehen pitää olla aikaisin liikkeellä.
Perillä Markus oli jo odottelemassa. Yleensä oon reissuilla yksin. Tänään oli kuitenkin poikkeus kun oli seuraa, kiva välillä vähä jutella kalastuksen lomassa.
Perillä rannassa mäskit veteen ja onkikamat kasaan. Ja ei muuta kun kovaa ongintaa.
Melkeen koko päivä tuli taas vietettyä jokirannassa, kotiin piti kuitenkin lähteä sen verran ajoissa, että ehti nähdä jalkapallon EM-finaalin.
Niin ja kyllähän sitä kalaakin tuli. Pääasiassa pientä, mutta pari vähän parempaakin. Ei kuitenkaan niin suuria kuin mitä oli haussa.

Iso pasuri olis ollu kova sana, mutta tämän suurempaa ei tällä kertaa löytynyt. Painoa oli 480 grammaaa.

Reissun ainut säynävä oli mukavan pulleassa kesäkunnossa. Painoa oli 2050 grammaa.

Vihdoin onnistuminen

Keskiviikkona töitten jälkeen oli taas aika suunnata säynäviä onkimaan. Tänä keväänä säynävät on ollu kylmien kelien takia todella tiukassa, varsinkin kun onkireissujen aikaan on sattunut tulemaan huonoja kelejä. Tällä kertaa kelit oli kuitenkin kohdallaan ja kaikki näytti sen puolesta oikein hyvältä.

Alku oli kuitenkin taas hankalaa, eikä ensimmäisen puolentoista tunnin onkimisen jälkeen ollut vielä mitään havaintoa säynävistä.
Parin pienen paikanvaihdon ja välineiden säätämisen jälkeen palaset kuitenkin loksahtivat täydellisesti kohdalleen; hyvänkokoista säynävää alkoi tulla, keli oli loistava ja välineet toimivat kuin elokuvissa. Parin tunnin ajan koin parasta ongintaa pitkään pitkään aikaan. Kaiken kruunasi uusi oma säynäväennätys; kalalla oli painoa 2,55 kg ja pituutta 56 cm.

Uusi oma säynäväenkka oli totta ja fiilikset oli tietenkin sen mukaiset

Enkkasäyne lähti virkeenä takaisin kasvamaan

Sain myös yhden vähän erikoisemman näköisen säynävän, jolla oli suun/kuonon epämuodostuma. Se ei selvästi kuitenkaan ollut paljo menoa haitannut, sillä kala oli hyväkuntoinen ja painoakin oli kertynyt lähemmäs pari kiloa. Hauskan näköinen kala.

Mopsisäynävä