Pasuriennätys – viimeisellä heitolla

Onkireissulta lähteminen ja etenkin se kalastuksen lopettaminen on mulle yleensä todella vaikeaa. Millään ei malttaisi lopettaa, vaan aina pitää tehdä vielä yksi heitto ja vielä yksi sen jälkeen, tämä syötti vielä niin sitten mä kyllä lähden.

Viime viikolla kävin pasuria onkimassa ja olin taas tutussa tilanteessa; olin jo pitkään tehnyt lähtöä, mutta silti vaan oli pakko jatkaa ongintaa.
Kalastus ei ollut mennyt aivan odotuksien mukaan, mutta ei kuitenkaan ihan huonosti. Olin nimittäin saanut heti alkuun kivan kokoisen, vähän vajaa parikiloisen säynävän. Sama kala oli käynyt mun haavissa viime vuonnakin, joten oli kiva nähdä, että se oli kunnossa.

Vanha tuttu säynävä, takaisin kasvamaan.

Vanha tuttu säynävä, takaisin kasvamaan.

Pasuririntamalla päivän paras noteeraus oli ollut 440 g. Eli ei ihan sitä kokoluokkaa mitä olin yrittämässä. Pasureita nousi koko ajan, mutta keskikoko oli kovin pieni. Itseasiassa pieniä pasureita tuli niin paljon, että rupesi jo ärsyttämään jatkuva syötin vaihtaminen. Vaikka kuinka laittoi suurta syöttiä, niin silti koukussa oli jatkuvasti joku minipasuri. Koukun koko oli 6, joten homma ei ollut koukun koosta kiinni, pikkupasurit oli vaan ahneella päällä ja niitä oli paljon. Isolle pasurille voisi toki käyttää vielä isompaakin koukkua, muttä tällä kertaa pysyin kutoskoon koukussa..

Meitsin uusi pasuriennätys 780 g

Meitsin uusi pasuriennätys 780 g

Lopulta sain tarpeekseni pienistä pasureista. Kelasin ongen ylös ja päätin lähteä; kamat siis kasaan ja kohti kotia. Kaadoin alkajaisiksi syöttinä käyttämäni katkaravut ämpäriin käyttämättä jääneiden mäskien päälle. Katselin mäskin päällä lojuvia katkarapuja ja jotenkin tuli pakottava tarve pujottaa vielä pari-kolme pientä katkarapua koukkuun ja tehdä vielä viimeinen heitto. Heitin ongen pari metriä lumpeenlehtien taakse, kiristin siiman ja melkein saman tien kärki taipui. Tartutus ja kala kiinni. Nyt tuntui aika raskaalta Vähän ajan päästä näkyi häivähdys kalaa; ajattelin, että se on säynävä, ehkä kilon luokkaa. Kohta kala tuli pintaan ja voi vitsi, sehän oli pasuri ja iso. Haavi alle ja siellä oli. Meitsin enkkapasuri. Koukku irti ja äkkiä vaaka esille; paljonkohan mahtaa olla painoa, mennäänkö kuinka lähelle SE:tä? Vaaka näytti kalan painoksi 780 gramma, pituutta oli 38,5 cm. Ihan SE-lukemiin ei siis ylletty, mutta oma enkka parani 60 grammaa. Yes, todella hyvä.

Kotimatkalla tuli mieleen, että olisi ehkä kannattanut tehdä vielä yksi heitto, vain yksi.

Tuli taas käytyä ongella

Eilen illalla oli taas aika suunnata ongelle. Näillä helteillä on paras ajoittaa kalastukset iltaan tai myöhäiseen aamuun. Keskipäivät on tällaisilla keleillä mukavampi viettää uiden tai vaikka sukellellen.
Mutta illan tullen oli suunnattava kalaan. Mielessä olivat etupäässä suuret säynävät, pasurit ja särjet. Syöttivalikoima oli sitä perinteistä: matoja, kärpäsentoukkia ja maissia. Onneksi tuli varattua runsaasti syöttejä mukaan, sillä niitä kului melkoisesti. Onkipaikalla oli nimittäin valtavasti pasureita, särkiä ja erityisesti salakoita. Tunnin onginnan jälkeen olikin pakko laskea kaikki painot alas, jotta pääsi välivedessä uivien salakoiden läpi. Salakoitten määrä tuntui vain lisääntyvän koko ajan.

Säynävä, Ide 1,9 kg

Painojen laskeminen auttoikin kivasti ja pystyi paremmin keskittymään isompien kalojen onkimiseen. Vaikka mitään kovien isoja ei kyllä tullut. Illan paras kala oli kuitenkin ihan kiva säynävä, jolla oli painoa 1,9 kg. Kala pisti hyvin hanttiin ja väsytyksen aikana uskoin sekä myös toivoin piteleväni jopa paljon suurempaa kalaa. Mutta ei huono. Ton kokoset säynävät ei kuitenkaan ole ihan jokapäiväisiä, ainakaan minulle.
Illan toiseksi paras kala oli 420 g painanut pasuri. On se ihme, miten pasuri taistelee tuplasti kovemmin kuin samankokoinen lahna. Lajit on kuitenkin muodoltaan hyvin samanlaisia.

Pasuri , Silver bream 420 g

Pasuri, Silver bream 420 g