Särkiä syksyn varalle

Ilmat vaan jatkuu kesäisen lämpiminä vaikka mennään jo syyskuuta. Vajaan parin kuukauden kuluttua ollaan kuitenkin jo keskellä loppusyksyn kuuminta haukisesonkia. Nyt on siis hyvä aika valmistautua ja hankkia täkykaloja pakastimeen tulevia koitoksia varten. Vesien viilennyttyä ei täkyjen hankinta olekaan enää niin helppoa.

Suuntasin siis eilen onkivehkeiden kanssa särkiongelle. Mikäs sen mukavampaa, kuin istua hienossa kelissä jokirannassa vapa kädessä. Kalakin oli onneksi syönnillään, tai ainakin ne rupes syömään kun ensin vähän heitteli ilmaista ruokaa pohjalle. Mäski parantaa kummasti kalaonnea.
Särkiä tuli, eikä täkypula pääse ihan heti iskemään, lisää pitää toki vielä hankkia. Reissun erikoisuus oli vähän ennen lähtöä noussut särkilahna. Noita tuntuu tällä seudulla olevan jonkin verran, sillä tämä oli nyt muistaakseni jo mun neljäs särkilahna muutaman vuoden sisään.

Särkilahna, ei kovin harvinainen saalis Kuortaneen vesissä.

Kotona tuli sitten illalla vähän selailtua sata vuotta vanhaa A.J. Melan Suomen luurankoiset kirjaa, siinä kun on jonkin verran juttua särkilahnasta ja muista hybrideistä. Kirjassa oli särkilahnalle oikein tieteellinen nimikin: Abramidopsis Leuckartii.

Ei se särkilahna nyt niin harvinainen ole kuin mitä Mela tuossa väittää.

On muuten mielenkiintoinen opus tuo Suomen Luurankoiset. Tämä kyseinen kirja on vuodelta 1909 ja se on K.E. Kivirikon toimittama toinen kokonaan uudistettu painos. Ensimmäinen painos ilmestyi jo vuonna 1882 A.J. Melan toimesta. K.E.Kivirikko teki vielä alkuteoksen pohjalta Suomen selkärankaiset nimisen kirjan, joka julkaistiin vuonna 1940.

Kuhaa onkimassa

Edellisiltana tuli taas pitkästä aikaa käytyä kuhaa onkimassa. Kun kaikki päivän muut hommat oli hoidettu, oli kiva istuskella muutama tunti vavan kanssa rannassa.
Rankkoihin päiväaskareisiin oli kuulunut mm. särkien ongintaa, joten syötit oli ainakin tuoreita. Edelliskesän kokemusten perusteella kuolleet särjet kelpaa pohjaongella tarjottuna kuhalle oikein hyvin, joten deadbaitilla mentiin tälläkin kerrtaa.

Puolikas särki maistui tälle kuhalle

Ensimmäinen tärppi tuli about puolen tunnin onkimisen jälkeen. Kyseessä olikin oikein kunnon päättäväinen tärppi, ei mitään nyppimistä. Väsyttelyn jälkeen kävi kuvattavana pirteä Kuortanelainen kuha.
Paha vaan, että enempää tärppejä ei kuulunut. Mutta ei se mitään, seuraavalla kerralla sitten taas uudestaan.

Ice piking

Ehdin jo luulla, että täkykalojen saanti on turvattu koko talven ajaksi. Näin ei kuitenkaan ollut. Ihmettelin jo viime viikolla, kun katiskoihin ei ollut mennyt  samaan tahtiin särkiä kuin aikasemmin. Syykin paljastui aika nopeasti: järven pintaa oli laskettu n. 30 cm. Mun katiskat kun on ollut melko matalassa, niin nyt ne oli ilmeisesti laskeneen veden takia jo liian matalassa.
Eilen aamulla oli sitten tuoreet syötit aika vähissä, sain katiskoista kokoon ainoastaan kuusi särkeä. Pakasteesta piti ottaa muutama särki täydennykseksi.

Olin suunnitellut pysytteleväni suht. koht. lähellä vapoja, että pääsen nopeasti vapaan kiinni jos ja kun tärppi tulee. Nyt piti kuitenkin vähän muuttaa suunnitelmia, sillä oli pakko yrittää saada pilkillä lisää täkyjä ja pilkkipaikka oli pikkusen etäämmällä. Etäisyyttä pilkkipaikan ja vapojen välille tuli ehkä n. 100 metriä. Onneksi mulla oli kiikarit mukana jotta voin tsekkailla pilkkimisen lomassa vippoja.
Kiikareita ei kuitenkaan tarvittu kun ensimmäinen tärppi tuli; kulkusen ääni kantautui nimittäin varsin kuuluvasti, eikä ollut epäselvää mitä oli tapahtunut. Vapautusmatto kantoon ja kohti vapoja. Vähän ennen kuin ehdin vavan luo, huomasin että toiseenkin vapaan tuli tärppi. Nappasin ensimmäiseen vapaan kiinni ja näin, että siima on löysällä; kiristin varovasti siimaa eikä ketään kotona. Hauki oli kuljettanut särkeä muutaman metrin ja hylännyt sen sitten. Äkkiä toisen vavan luo ja sielläkin sama juttu. Siima oli viety monta metriä ja jätetty sitten siihen.
Melkein identtinen tapahtumasarja toistui vajaan puolen tunnin kuluttua. Tällä kertaa tosin pääsin toisessa vavassa pitelemään haukea vähän aikaa, mutta se ei pysynyt kiinni.
Kun vielä noin tunnin kuluttua tuli taas hylkäys olin saanut tarpeekseni; nyt piti siirtyä lähemmäksi vapoja jos meinasin saada jotain ylös asti. Kun vielä pilkkiminenkin oli ollut tuloksetonta oli helppo kerätä kamppeet ja siirtyä 50 metriä vapojen suuntaan.

Eipä siinä sitten mennyt kauaa, kun tuli taas tärppi, vieläpä samaan vapaan kuin aikaisemmin. Tällä kerralla olin ajoissa paikalla ja sain kalan tartutettua. Ihan perus hauki, jotain parin kilon luokkaa. Jäällä oli vettä niin paljon, että sain otettua muutaman jäänpäällisen vedenalaiskuvan. Aika erikoinen termi 🙂

Läksy oli siis opittu: ei kannata olla liian kaukana vavoista. Tällä kerralla kalat olivat varovaisia ja hylkäsivät syötin. Jonain toisena päivänä reippaammalla syönnillä ne olisivat ehkä ehtineet niellä sen ennen kuin olisin ehtiny paikalle. Toisaalta ei kuitenkaan kannata olla liian lähellä vapoja, sillä se selvästi häiritsee haukia. Hyvin usein varsinkin isoimmat hauet ottavat siihen kauimpana olevaan vapaan. Parasta on jos voi mennä maihin ja olla kuitenkin melko lähellä vapoja.

Syöttitilanne OK

Nyt alkaa todellakin syöttitilanne näyttämään hyvältä. Katiskoihin oli taas uinu oikein hyvän kokoisia särkiä, sellasia joihin pienimmät hauet ei edes uskalla koskea. Nämä särjet onkin tarkoitettu vain vanhalle ja nirsolle Fat Mamalle.

Nyt rupee olemaan kunnon täkykaloja

Nyt rupee olemaan kunnon täkykaloja

Kalassa taas

Tänään matka suuntautui eräälle pikkulammella tässä lähistöllä. Olen kyllä ollut siellä aikaisemmin pilkillä, mutta en haukea yrittämässä. Nyt oli aika tehdä sinnekin haukireissu.
Viimeaikona on ollut melkoisia ongelmia täkykalojen saannin kanssa, mutta nyt tuntuu pahin olevan onneksi ohi. Vein katiskat tuonne isomman järven puolelle ja se tuntui olevan oikea liike. Tänää olikin syöttinä oikein kunnon megamörttejä.

Tämä oli päivän syöteistä sieltä pienimmästä päästä

En tiedä oliko särjet sitten liian suuria lammen asukkaille, vai missä vika, ainakaan tärppejä ei liiaksi ollut. Yksi hauki tuli ylös asti ja toinen kävi vaan puremassa särkeä.

Olisipa joka puolella näin kirkas jää

Onneksi kuitenkin tuolla lammella ahven on yleensä syönnillä ja niin oli tänäänkin. Siinä kuluikin päivä mukavasti ahvenia narratessa ja välillä kahvia hörppiessä. Vähän väliä piti toki tuijotella vippoja, mutta vaikka niitä kuinka katsoi, ei ne silti tahtonu ponnahtaa. No joka tapauksessa oli taas ihan kiva päivä jäällä.

Mäskiä katiskaan

Kovin on kelit kylmiä. Onneksi sääennustukset lupaa ensi viikolle suotuisampia lukemia. Jospa sitä pääsis ennen vuodenvaihdetta vielä vähä haukia onkimaan, tai vaikka madetta. Sitä ennen pitää kyllä saada syöttitilannetta paremmalle tolalle. Särjet ei oo viimeaikoina oikein tahtonu uida mun katiskoihin. Ihme homma kun samoilta paikoilta tuli viime talvena vaikka kuinka paljon särkiä, eikä nyt oikeen mitään….

Pakko siis yrittää jotain uutta. Hommasin vähä aikaa sitten Markukselta muutaman pussin talviolosuhteisiin tehtyä särkimäskiä. Tänään kävin sitten viemässä sitä muutaman pallon jokaiseen katiskaan. Saa nähdä kuinka käy.

Talvimäskiä

Talvimäskiä särjille

Särjille herkkua

Herkkupallot valmiina

 

Ismete-kausi avattu

Tänään oli sitten aika avata uusi ismete-kausi. Suuntasin ihan uudelle paikalle missä en ole ennen käynytkään. Etukäteistietojen mukaan paikassa on todellisia jättiahvenia ja isoja haukia. Pakkohan sellanen paikka oli lähteä tsekkaamaan.

Hauki oli ihan kohtuu syönnillä

Heti alkuun tuli vähän vaikeuksia kun en meinannut millään löytää perille. Kotona kartalta katsottuna reitti näytti hyvin selvältä, mutta ei se ilmeisesti sitten ollutkaan. Käännyin yhdestä väärästä tienristeyksestä ja päädyin about kymmenen kilometrin lenkille pitkin mutkaisia pikkuteitä. No onneksi kuitenkin lopulta löysin perille, yli tunnin myöhässä! Tarkoitus oli olla jäällä jo ennen auringonnousua, mutta tällä kertaa se ei kuitenkaan onnistunut.

Nooh, jäälle kuitenkin pääsin. Siellä tietty vavat heti pikavauhtia pyyntiin. Osa vavoista hauelle ja osa ahvenelle. Jos vaikka tarttuis se todellinen körmyniska.
Ekat tärpi tuli aika nopeasti, pieniä haukia, kilon luokkaa.
Tärppejä tuli päivän mittaan ihan kivasti, mutta ei mitään isoja. Suurin hauki oli jotain kahden kilon luokkaa. Kappaleita jotain kuus tai seitsemän. Todennäköisiä ahventärppejäkin oli pari, mutta ne ei tullu ylös. Voi tietty olla, että ne oli pikkusia haukia.

Back you go

Täkykalatilanne on nyt tällä hetkellä taas surkea. Yritin koko päivän saada pilkillä täkyjä, mutta eipä vaan tullut mitään. Huominen meneekin sitten Jukan kanssa särkitalkoissa, jos vaikka sitten ensi viikonloppuna olisi riittävästi niitä täkyjä.
Ei siis mitään mullistava kauden avaus, mutta tapahtumia oli silti ihan kivasti

Pikainen haukireissu

Tänään oli niin otollinen onkikeli, että vaikka aikaa oli rajoitetusti oli silti ihan pakko päästä kalaan.
Hauki oli ennakko-odotusten mukaisesti hyvällä syönnillä ja tapahtumia riitti.
Yksi harmittava karkuutus tuli jälleen ja ihan omasta syystä. Iso täkykalat on vaan niin kovin helppo kiinnittää liian hyvin koukkuun…
Mutta kaiken kaikkiaan oikein hyvä reissu. Alla muutama otos päivän tapahtumista.

Alati vaaniva täkykalojen puute on nyt äitynyt todella pahaksi. Onneksi kuitenkin tulvat ovat jo hyvin laskeneet ja pääsin siirtämään täkykatiskat perinteiselle ja hyväksi havaitulle paikalle. Toivottavasti särjet haistavat pyydyksissä olevat herkut ja saapuvat oikein joukolla syömään.

Vihdoin haukiongelle

Kelit on tänä syksynä olleet kovin märkiä. Vettä on tullu taivaalta harva se päivä. Sitten tuli vielä pakkasjakso joka jäädytti kaikki pienemmät lammet ja olihan tuo Kuortaneenjärvikin jonkin aikaa jäässä. Nyt alkaa vihdoin kelit olemaan vähän soveliaampia hauenongintaan.

Tänään piti ottaa vapaapäivä ja lähteä vesille. Välineet oli aamulla valmiina pakattuna odottamassa, joten niiden kanssa ei tuhraantunut turhaa aikaa. Valmistelin illalla satsin särkiäkin haukia varten.

Dynamite Baitsin Scent Trail hajuja on kovasti kehuttu ei puolilla joten pitihän munkin niitä testata.

Vihdoin oli oikein onnistunut kalareissu. Veneessä kävi päivän aikana kääntymässä kolme haukea ja yksi pääsi irti. Tapahtumia oli siis ihan kivasti. Päivän suurinkin oli mukavat 8,55 kg. Se irti päässyt näytti tosin vielä vähän suuremmalta…

Vapautusmatto on hieno keksintö.

Koukut on irrotettu ja paino punnittu sitten vaan takaisin kasvamaan

Scent Trail tuntui toimivan hyvin; päivän neljästä tapahtumasta kolme tuli vapaan jossa oli kyseisellä aineella sivelty särki syöttinä. Harmi vaan, että noiden valmistus on ilmeisesti lopetettu. Ainakaan Dynamite Baitsin sivulla niitä ei enää näy.

Iltaongella

Särkien ongintahan on helppoa hommaa. Varsinkin pieniä särkiä saa koska vain narrattua. Näinhän se on, ei se pikkusärkien onkiminen yleensä kovin vaikeaa ole.
MUTTA, tilanne muuttuu jos olet menossa täkyongelle ja olet jättänyt täkyjen hankkimisen viime hetkeen.
Tarkoitus on ehkä käydä pikaisesti menomatkalla onkimassa täyt, tai mikä vielä pahempaa, onkia ne vasta perillä.
Tällöin on todennäköisesti tiedossa vaikeuksia, sillä täkyjen saanti on suuressa vaarassa muuttua hyvin vaikeaksi. Täyt kannattaa siis aina hankkia ajoissa.

Jep, täkyjen onkimisessa oli siis tänään hankaluuksia. Yli tunnin kestäneen tuskaisen yrittämisen jälkeen oli koossa kuitenkin viisi särkeä. Ne sai luvan riittää.

Kuha kiinni

Onneksi en kuitenkaan onkinut täkyjä ihan turhaan, sillä illan aikana oli kivasti tapahtumia. Täyt tosin meinasi loppua kesken, mutta puolikas särkikin kelpasi oikein hyvin.
Veisateen takia piti lähteä kesken kaiken pois, tosin oli ne täytkin siinä vaiheessa jo melkein loppu.

Gösta

Selkäevää