Kuhaa onkimassa

Nyt oon parina iltana käynyt tuossa joella kuhaa onkimassa. Sitä ei olekaan tullut paljo aiemmin harrastettua, joten on ollut mukavaa kokeilla uusia juttuja. Lisäksi on kiva saada välillä vähän kalaa pöytään, noilla pasureilla ja vastaavilla kun ei oikeen ole menekkiä meidän ruokapöydässä…vaikka enpä niitä ole ikinä ajatellut ruoaksi laittaakaan.
Kuhaahan kyllä saa jigillä ja vetouitelemalla ihan yllin kyllin, mutta jotenkin tuo onkiminen vaan on hauskempaa, ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä. Tietty se vaatii aina sen syöttien hankkimisen mistä on kyllä oma vaivansa. Toisaalta täkyongella saaliskalojen koko on sitten yleensä vähän parempi, ainakin jos laittaa hiukka isompaa syöttiä koukkuun.
Vaikka en mä silti mitään jättikuhia vielä ole koukuttanut, mutta muutamat ruokakalat oon onnistunu saamaan.

Fluorocarbon on kestänyt hyvin kuhan hampaissa. Toivottavasti kestää jatkossakin.

Kuha mallia Lapuanjoki

Auringonlasku on ollu hyvää kuha-aikaa

Kevätkiireitä

Tähän aikaan vuodesta kalastusrintamalla tapahtuu paljon ja nopealla aikataululla. Hyvää kalastusta on tarjolla monen lajin osalta ja tuntuu, että ei millään ehdi kaikkeen mukaan. Ei vaikka kuinka haluaisi.

Tällä viikolla on ohjelmassa ollut vuoron perään särjen ongintaa ja hauen flötestrollausta. Särjen onginta on ollut lähinnä täkyjen hankkimista, mutta tottakai sitä aina toivoo, että nappaisi se todellinen jättisärki. Sitä ei ole kuitenkaan vielä kuulunut, mutta muuten on kyllä särjen koko ollut kohdallaan; keskipaino selkeästi yli 200 g ja suurimmat yli 300 grammaisia. Kyllä siellä seassa varmasti ui myös niitä jättejä.

Täkypuoli on siis nyt kunnossa. Hauki ei kuitenkaan ole ollut millään hyvällä syönnillä. Taitaa olla vielä vähän kudun jälkeistä koomaa. Jotain pientä aktiviteettia on silti ollut, sen verran että mielenkiinto säilyy.

Kohouistelu on tuottanut tulosta

Lunta ei olisi enää tarvittu

Taas on parin päivän kalastukset takana. Lauantaipäivä tuli vietettyä jäällä varhaisesta aamusta myöhään iltaan. Myös sunnuntaina oli tarkoitus olla jäällä jo heti aamusta alkaen. Lauantai-iltana alkanut lumisade sai kuitenkin mielen muuttumaan. Päätin nukkua vähän pidempään ja satsata sunnuntaina iltapäivään ja iltaan.

Viikonlopun lumisateet sekä lauantaina, että sunnuntaian oli aika ikävä yllätys. Viime viikon aikana oli lähes kaikki lumi sulanut jäältä pois ja odotukset viikonlopun kalastuksi kohtaan oli tosi korkealla. Lauantain vastaisen yönä alkoi kuitenkin tulla lunta ja se teki kyllä hallaa kalan tulolle.
Siitä huolimatta lauantaina tuli ihan kivasti haukia. Mitään isompaa ei kuitenkaan tullut, päivän suurin oli about nelikiloinen.
Huonon syönnin huomas siitä, että en suht kovasta yrittämisestä huolimatta saanut päivän aikana pilkillä yhtään särkeä.
Haukiakin piti välillä pilkkiä ja Kaimaaniin tulikin yksi kova kopaisu, se ei kuitenkaan pysynyt kiinni.

Lunta tuli melkein koko päivän, onneksi tuli myös joitain haukia

Lunta tuli melkein koko päivän, onneksi tuli myös joitain haukia

Kaimaani tiikerivärityksellä on kova peli hauelle

Kaimaani tiikerivärityksellä on kova peli hauelle

Sunnuntaina tulin sitten järvelle vasta puolenpäivän jälkeen. Jäällä oli jo aika paljon lunta, eikä odotukset olleet kovin korkealla. Tarkoitus oli kalastaa tällä kertaa auringonlaskuun saakka, ehkä iltahämärässä tulisi joku syöntipiikki.
Ennen reissuunlähtöä kävin katiskoilla hakemassa täkyjä. Katiskojen anti oli kuitenkin melko laiha, särkiä oli kyllä paljon, mutta ne oli niin onnettoman pieniä. Pengoin kotona vielä pakastinta ja sieltä löytyikin muutamia isoja, jotain 300-400 grammaisia särkiä. Eiköhän ne herätä ison haukimamman ruokahalut.
Ja niinhän siinä sitten kävi, että yhtä isoa särkeä vietiin jo heti alussa. Olin vielä virittelemässä viimeistä vapaa pyyntiin kun huomasin että nyt on jo yksi vippa pystyssä. Tunnustelin varovasti siimasta, kalahan siellä oli ja isolta tuntui. Pikkuisen ärsyttämällä sain hauen liikkeelle, annoin sen viedä siimaa muutaman metrin ja tein sitten vastaiskun. Vapa vaan taipui, mutta mitään ei oiken tapahtunut, tuntui vain raskas paino. Sitten muutaman sekunnin päästä kala olikin jo irti… Joo’o isolta tuntui ja kyllä, otti ankarasti päähän. Mutta oma vika. Olin kiinnittänyt särjen turhan kovaa kiinni, eikä koukut irronnu siitä vastaiskussa. Montakohan kertaa pitää oikein tehdä sama virhe ennenkuin sitä oppii…

Tämän jälkeen olikin sitten vähän hiljaisempaa. Auringonlaskun jälkeen kamppeet kasaan, viimeisen vavan otin pois pyynnisä klo 20:30.
Ensi viikonloppuna taas uudestaan.

Viimeinen vapa pyynnistä pois

Viimeinen vapa pyynnistä pois

Isommat särjet rulaa

Eilisaamulla oli mun katiskoissa pääasiassa vain pieniä särkiä, isompia oli vain muutama. Mutta ei auttanu, pakko oli tyytyä niihin mitä oli.
Kolme varttia myöhemmin olin jäällä virittelemässä vapoja pyyntiin. Koska kaikkiin vapoihin ei riittänyt kunnon kokoisia täkyjä, niin järkeilin että kaksi pientä on sama kuin yksi isompi. Laitoin niihin vapoihin joiden rigeissä oli kaksi kolmihaarakoukkua kumpaankin koukkuun yhden särjen. Ainakin ne herättäisivät huomiota jään alla.

Aivan näin ei asiat kuitenkaan olleet ja iltapäivästä oli selvää, että kaksi pientä ei ole yhtä kuin yksi iso. Ei sinne päinkään. Päivän aikana tuli nimittäin neljä tapahtumaa ja kaikki tapahtumat tulivat niihin vapoihin joissa oli syöttinä yksi vähän isompi särki. Nämäkään särjet eivät tosin olleet missään nimessä isoja, hätinä kämmenen kokoisia, jos sitäkään.

Päivän eka hauki kohotti kummasti mielialaa.

Neljä tapahtumaa siis ja niistä kaksi ylös. Kummatkin oli ylöstulleet oli perinteiseen tapaan haukia. Irtipääseet hylkäsivät syötin kun olivat kuljettamassa sitä. Epäilen vähän että ne oli kuhia, tai sitten pieniä haukia. Täyissä oli kyllä hampaanjälkiä, joten ahvenia ne ei ollu.

Reissun toinen hauki. Tämäkin valitsi mielummin yhden särjen pyydön, eikä kelpuuttanut viereisessä vavassa ollutta tuplatäkyä.

Ei mikään valtava suksee, mutta eipä ollut kelikään kovin hääppöinen; lunta tuli koko päivän niin ettei meinannu eteensä nähdä. Siihen nähde ihan ok keikka.
Illalla myöhään suuntasin vielä katiskoille ja vein kunnon satsin mäskiä. Tästä eteenpäin pitää huolehtia, että on aina kunnon kokoisia täkyjä saatavilla.

Haukien perässä taas

Viimeisimmät haukireissut on ollu saaliiden puolesta aika hiljasia. Mutta eipä sitä mitään voi saada ellei yritä. Tänään oli siis aika suunnata taas Kuortaneenjärven jäälakeudelle.

Kaikki sujui aluksi oikein hyvin, jäällä ei ollut viime päivien lumisateista huolimatta kovin paljoa lunta, eikä jääkään ole vielä kovin paksua. Ongelmia oli kuitenkin tulossa; nimittäin kolmatta reikää kairatessani loppui kairasta veto aivan yhtäkkiä. Jäällä oli varmaan hiekkaa tai jotain… Siihen loppui siis reiän teko. Sain onneksi Leathermanin viilalla terän siihen kuntoon, että sain tarvittavat reiät tehtyä ja vavat pyyntiin. Toi Leatherman on kyllä todella hyvä vehje, ei ole ensimmäinen kerta kun se pelastaa pulasta.

Leatherman pelasti päivän reissun.

Kalan saannin puolesta oli taas tyypillisen hiljaista. Onneksi ei kuitenkaan aivan kuollutta, sillä yksi pieni hauki kelpuutti mun tarjoaman herkkusärjen. Toinenkin tärppi kyllä oli, mutta se kala hylkäsi syötin ennen kuin ehdin edes yrittämään tartutusta, oliskohan ollu kuha…

Päivän ainut saalis

Takasin vaan kasvamaan

Madeongella

Tänään oli taas aika lähteä madeongelle. Ennen piti kuitenkin lähteä syöttejä hakemaan. Onneksi katiskassa oli riittävästi särkiä onkikeikkaa varten. Sitten vaan suunta kohti jokirantaa. Olin sen verran ajoissa liikkeellä, että valoa riittäisi viellä jonkin aikaa. Vaikka eihän  sitä valoisaa aikaa kovin montaa tuntia tähän aikaan vuodesta ole. Onget siis pyyntiin ja kuppi kuumaa kahvia lämmikkeeksi. Kauaa ei tarvinnut odotella, kun ensimmäinen made oli jo kiinni.

Reissun ainut made tällä kertaa

Ei ollut mikään enkkamade, arviolta vähän alle kilon luokkaa. Muita mateita ei tänään tullut. Enkkamateen metsästys siis jatkuu edelleen.

Uutta kalapaikkaa katsastamassa

Tänään oli aika tehdä ensimmäinen reissu erääseen lupaavan näköiseen paikkaan, johon on pitänyt mennä jo aiemmin syksyllä. Netin karttasivustoilta katsottuna paikka vaikutti hieman erilaiselta kuin mitä se sitten oikeasti oli. Tosin yhden reissun perusteella ei vielä mitään kovin täydellistä kuvaa pysty muodostamaan.

Olin rannassa vasta yhdeksän aikaan, eli parasta aamusyöntiä ajatellen lähes pari tuntia liian myöhään. Otin kuitenkin vahingon takaisin ja kalastin pimeän tuloon asti. Tosin mitään iltasyöntiä ei tullut. Päivän saldo oli kaksi pientä haukea, jotka tuli jo heti aamupäivällä. Olisi vaan pitänyt nousta ajoissa.

Hauki tulossa...

Hauki tulossa...

...ja hauki menossa

...ja hauki menossa

Avovesikausi jatkuu

Lämpimät kelit vaan jatkuu ja sehän sopii mulle. Eipähän tartte kaivaa vielä talvikalastusvälineitä esiin, vaan saa jatkaa avovedessä kalastamista. Ja mikäs on kalastellessa, kun haukikin tuntuu olevan syönnillä.

Hauenonginta avovesistä jatkuu vielä ainakin muutaman viikon

Eilinen muutaman tunnin aamureissu onnistui kivasti; kolme nättiä haukea, joista suurin 8,9 kg ja 108 cm.
Ainoana miinuspuolena oli kahden hyväkokoisen hauen karkuuttaminen, kun koukut eivät irronneet täystä tartutuksen yhteydessä.
Tiettyjen sitkeämpinahkaisten täkyjen kanssa saa olla kyllä koukkujen kiinnitämisen suhteen tosi tarkkana. Koukkujenhan pitäisi aina irrota täkykalasta, jotta ne tarttuvat ja pysyvät kunnolla hauen suussa.

Hauenongintaa

Tänään oli pitkästä aikaa oikein todella hyvää kalastusta. Kevyesti vuoden paras haukireissu tähän mennessä. Jo ennen kalaan lähtöä oli vähä sellainen tutina, että nyt voisi tullakin jotain. Ilma oli syksyisen viileä ja pitkään todella korkealla ollut vesi oli laskenut lähelle normaalia tasoa.

Aamulla koukkasni ensin ämpärillisen täkykaloja kyytiin ja siiten suunta kohti kalapaikkoja.
Ensimmäinen puolitoista tuntia meni aivan hiljaisissa merkeissä, mutta sitten alkoi tapahtumaan. Baitrunner-jarru rupesi yhtäkkiä naksumaan kun kelalta alkoi mennä siimaa ulos. Joku oli napannut pohjaongessa syöttinä olleen särjen. Vapa käteen ja tartutus. Raskaalta tuntui. Väsyttelyn jälkeen matolla makasi hauki, joka oli meikän tän vuoden suurin. Punnitus näytti painoksi 8,15 kg. Kala säkkiin odottamaan valokuvausta. Sitten vaan uutta täkyä koukkuun.
Eikä siinä mennyt kovin kauaa kun taas tapahtui. Tällä kertaa vietiin kohon alla tarjottua särkeä. Tämä kala oli kuitenkin vähän pienempää kaliiperia, noin parikiloinen.
Syönti kuitenkin tuntui vain yltyvän. Noin puolentoista tunnin kuluttua olin saanut yhteensä viisi haukea, joista kolme oli säkissä odottamassa kuvausta.
Säkissä alkoi olla ahdasta. Soitto kaverille, joka onneksi suostui kesken kiireiden lähtemään rantaan kaloja kuvaamaan.

Kalojen kuvaamisen jälkeen jatkoin vielä ongintaa muutaman tunnin. Syönti ei kuitenkaan iltapäivästä ollut enää niin hyvää. Sain kuitenkin vielä yhden hyvän kokoisen hauen, jota en kuitenkaan ruvennut punnitsemaan, vaan irrotin koukut kalan ollessa koko ajan vedessä. Parempi niin, kun kala ei kuitenkaan ollut mitään enkkakokoa.

Alla päivän tapahtumia pääpirteittäisenä kuvakertomuksena.

Aamu alkoi kahvinkeitolla. Termari on aivan ehdoton kalareissuilla.

Soutu kalapaikalle

Kalaa alkoi tulla. Pienempää...

...ja vähän isompaa

Välillä piti käydä rannassa. Isoimmalla oli painoa 8,15 kg ja pituutta 104 cm

Tuli heiteltyä vähän perhoakin.

Reissun viimeinen hauki menossa takaisin uimaan

Noin klo viisi oli tavarat pakattu kotiin lähtöä varten

Iltareissu

Iltapäivällä oli aika suunnata auton nokka kohti haukiapajia. Mukaan hyvät eväät ja lämmintä vaatetta. Tarkoitus oli kalastaa pimeän tuloon asti ja ehkä vähän pitempäänkin.

Perillä heti onget pikapikaa pyyntiin. Syötteinä oli perusvarmoja särkiä, ne tuntuu kelpaavan melkein aina ja kaikkialla.
Ja kyllä ne kelpas tälläkin kertaa. Puolentoista tunnin jälkeen oli nimittäin koukunirroituksessa käväissyt kolme haukea. Kaikki melkein samankokoisia,noin parin kilon luokkaa.

Kolme tällaista oli illan saalis

Illan edetessä alkoi etelätuuli puhaltamaan oikein kunnolla ja tuli tunne, että enempiä kaloja ei tule. Ilmanpainekin oli varmasti kovasssa laskussa.
Kalastin kuitenkin vielä muutaman tunnin kuten olin suunnitellutkin. Lopulta sitten otsalampun valossa kamat kasaan ja suunta kohti kotia.

Illan pimetessä piti laittaa kohoon valot päälle