Haukiviikko

Tällä viikolla on tosiaan Specimen Finland ry:n Haukiviikko. Ja tottakai pitää myös osallistua viikolle, kun kerta olen seuran jäsenkin.
Haukiviikko alkoi mun osalta keskiviikkona, kun otin vapaapäivän ja menin kalaan. Tuolloin ei päivän tulos ollut kovin erikoinen; yksi kala ylös ja yksi karkuutus. Ylös tullut oli pieni, about kilon luokkaa. Irti päässyt sen sijaan oli isompi, mutta sen kanssa tuli tehtyä ihan perustavanlainen moka, jonka tajusin siinä vaiheessa kun kala oli irti. Olin nimittäin kiinnittänyt koukut täkykalaan aivan liian lujasti, eivätkä ne irronneet tartutuksessa. No tulipahan hyvä muistutus.

Tänään tuli sitten taas oltua haukien perässä. Keli oli kovin tyyni ja syönti sen mukainen, eli hiljaista oli. Olin jo hiljalleen miettimässä kotiin lähtöä, kun tuli tärppi. Joku oli napannut mun pohjaongella pop-uppina tarjoamani kuolleen särjen. Muutama sekunti odotusta ja sitten siimat kireälle. Lopultakin vähän parempi kala.
Väsytyksen jälkeen kala ylös. Kuvaus, punnitus, mittaus ja kala takaisin. Painoa oli 4,8 kg ja pituutta 93 cm.

Hauki 4,8 kg. Syöttinä oli kuollut särki.

Takaisin vaan kasvamaan

Entä muistinko Haukiviikon säänöissä mainitun ”Haukiviikko 2011-lapun” tai kuvassa näkyvän mittanauhan? No enpä tietenkään.
Nyt olen kuitenkin varustautunut seuraavaa reissua varten. Mukana on tollanen IGFA-mittanauha ja siinä teksti Haukiviikko 2011. Eipähän tarvi kuljetella paperinpaloja mukana ja tulee sääntöjenmukaisia kuvia. Siis jos onnistun jotain saamaan.

IGFA-mitta sai Haukiviikon tunnisteen

Täkyjä syksyksi

Kohta on taas aika ruveta satsaamaan kunnolla täkyongintaan. Vesien viiletessä hauki alkaa tankkaamaan toden teolla ja kunnolliset täkykalat ovat kuumaa valuuttaa. Onkin hyvä varautua tulevaan sesonkiin ja hommata täkyjä jo valmiiksi.

Itselläni alkaa jo olla pakasteessa melkoinen arsenaali eri lajeja; salakkaa, ruutanaa ja särkiä. Akvaariossa puolestaan ui parvi ruutanoita.
Helppo ja hyvä tapa ruutanoiden hankintaan on pyydystää niitä rapumerralla. Pari leivänsiivua rapumertaan ja merta pyytämään johonkin sopivaan ruutanalammikkoon.
Muita lajeja en ole rapumerralla yrittänyt pyytää, mutta eiköhän sinne särjet ja sorvatkin ui.

Ruutanat merrassa

Ruutana, Carassius carassius

Täkyjä

Sattuipa viime viikolla täkykala-akvaariossa: joku akvaarion särjistä, varmaankin sieltä isommasta päästä, oli tönäissyt suodatinta niin voimalliseti, että se oli kaatunut. Tästä johtuen oli myös akvaarion ilmauts loppunut. Kun sitten seuraavan päivän iltana huomasin mitä oli sattunutt, oli jo ehtinyt tapahtunua suuria menetyksiä; lähes puolet akvaarion asukeista kellui maha ylöspäin.  Oli siis hankittava lisää täkyjä.

Onneksi tuli ostettua täksi talveksi pari sateenvarjokatiskaa. Nappasin ne kyytiin ja otin mukaan lisäksi muutaman desin mäskiä. Kummankin sateenvarjokatiskan sisään kolme palloa mäskiä ja pyydöt jään alle.

Seuraavana iltana oli taas täkyjä useammankin reissun tarpeisiin.

Täkykalojen pyydystämistä

Pakkasmittari näyttää lähempänä -20C olevia lukemia. Ismete touhut voi siis suosiolla unohtaa tältä viikonlopulta, koska pidän siinä ehdottomana pakkasrajana -10 astetta. Ei siksi, että kalastaessa tulisi liian kylmä, vaan koska kalojen vapauttaminen liian kylmässä ei ole fiksua. Parempi siis keksiä muuta tekemistä näillä pakkasilla. Tuo muu tekeminen on tänään täkykalojen hankintaa. Seuraavaa kalareissua varten on aina hyvä olla eläviä täkyjä valmiina. Toki niitä voi ja kannattaa pilkkiä myös ismetauksen yhteydessä, mutta sen varaan ei kannata laskea liikaa.
Tänään aamulla meni siis kaksi sateenvarjokatiskaa pyyntiin. Tuo sateenvarjokatiska on siitä fiksu keksintö, että sen saa helposti kairanreiästä jään alle pyyntiin. Pyyntitehokkuus ei välttämättä ole tavallisen katiskan tasolla, mutta kyllä sillä yleensä jotain tulee. Pari mäskipalloa katiskan sisällä toivottavasti tehostaa toimivuutta. Saas nähdä kuinka käy.