Turpaongella

Viime viikolla oli taas aika lähteä turpia onkimaan. Näin ennen kutua kun on mahdollista saada oikeasti painava yksilö. Tavoitteena oli saada omaa enkkaa parannettua, mutta tottakai kaikkiin yli 2 kg kaloihin täytyisi olla todella tyytyväinen, sellaiset kun ei ole mitään jokapäiväistä herkkua. Kuitenkin se kolmen kilon rajaa hätyyttelevä kala on toiveissa ja tavoitteena.

Turpa – Leuciscus cephalus

Saavuin paikalle illalla about viiden aikaan. Alkuun pientä kalojen houkuttelua, vapa kaikessa rauhassa kasaan ja sitten ongintaa. Kalastus alkoi lupaavissa merkeissä, sillä noin vartin päästä pohjaongella tarjottua syöttiä jo vietiin. Tartutus ja kala kiinni. Väsyttelyn jälkeen haavissa oli hieno turpa, jolla oli painoa 1,7 kg. Hyvä alku.

Turvanonginta vaatii energiaa

Jatko ei kuitenkaan sujunut ihan yhtä mallikkaissa merkeissä. Karkuutin nimittäin illan aikana kaksi raskaan tuntuista kalaa. Toinen irtosi kun siima jäi johonkin pohjassa olevaan oksaan kiinni ja toinen vain yksinkertaisesti pääsi yhtäkkiä irti. Vastoinkäymisistä huolimatta jatkoin onkimista. Vihdoin vähän ennen puoltayötä yrittäminen palkittiin; hermoja repivän väsytyksen jälkeen haavissa oli iso ja pulleassa kunnossa oleva turpa. Punnitus näytti kalan painoksi 2,460 kg. Ennätys jäi 50 gramman päähän, mutta ei paljon haitannut. Pituutta en mitannut, vaan laskin kalan muutaman valokuvan jälkeen nopeasti takaisin uimaan.
Nyt sai hyvillä mielin kömpiä autoon nukkumaan.

Turpa 2460 g

Takaisin uimaan

Muutaman tunnin yöunien jälkeen oli aika jatkaa ongintaa. Kolusin pohjaongen kanssa kolme eri kohtaa, muttaa kala ei tuntunut oikein olevan syönnillä. En kuitenkaan vielä malttanut lähteä kotiin, vaan päätin suunnata hyvälle koho-ongintapaikalle. Kyseisellä paikalla on hieman pienempää kalaa, mutta määrää sieltä tapaa saada kivasti, kunhan vain tuntee paikan metkut.
Tällä kerralla paikalla tuntui oleva ihan hyvän kokoista kalaa; ensimmäinen turpa painoi nimittäin 1,75 kg ja muita yli1,5 kg kaloja tuli pari kappaletta. Varsinainen yllätys kuitenkin oli kun lyhyen väsytyksen jälkeen haavissa oli vimpa. En ole vimpaa aikaisemmin saanut, joten sitä oli hauska tarkastella hieman lähempää. Valitettavasti kaikki kalasta ottamani valokuvat enemmän tai vähemmän epäonnistuivat, kun en huomannut linssissä ollutta vesihuurua.
Painoa elämäni ensimmäisellä vimpalla oli 250 grammaa.

Meitsin eka vimpa

Katsomisen arvoinen kalastusvideo

Kaikki missä on Richard Walkerin nimi on yleensä hyvää. Ja niin on myös tämän alla olevan kalastusvideon kanssa. Walker alkaa tosin tuossa jo olemaan sen verran iäkäs, että hoitaa vain juontohommat ja jättää kalastamisen John Wilsonille. Kandee katsoa.

Turpaenkka meni uusiksi

Turvan onginnasta on viime aikoina tullut kyllä mun ihan lempi kalastusmuoto. Tärpit ovat rajuja ja kalat pistävät kovaa hanttiin. Muutenkin turvan onginta on mielenkiintoista ja mukavaa touhua.
Tiistai-iltana suuntasin taas kohti turpa-apajia. Ja kuten aina, niin tavoitteena oli saada joku oikein kunnon kala.
Alku ei tosin näyttänyt kovinkaan hyvältä, nimittäin parin tunnin onkimisen jälkeen en ollut saanut yhtään turpaa, en edes tärppiä. Piti oikein istua alas ja miettiä mitä tekisi seuraavaksi. Päätin tehdä pienen paikan vaihdon, jos se vaikka auttaisi.
Uudessa paikassa ensin runsaasti irtosyöttejä veteen, hetken istuskelu kahvin merkeissä ja sitten onki veteen. Hyvin pian kävi selväksi, että paikan vaihtaminen oli ollut oikea ratkaisu; kalaa nimittäin alkoi tulla ja vieläpä oikein hyvän kokoista.

Illan pimetessä alkoi nousta nättejä valkohuulia

Kala oli hyvän kokoista ja niiden kanssa sai taistella välillä ihan tosissaan.
Reissun suurin kala ei heti aluksi tuntunut miltään erikoisen suurelta, se ei ehkä heti edes tajunnut olevansa koukussa. Mutta sitten alkoi sellainen rymistely, että ei paremmasta (tai pahemmasta) väliä. Pitkän taistelun jälkeen sain lopulta uitettuaa kalan haaviin. Siinä vaiheessa pääsi melkoinen helpotuksen huokaus; näin nimittäin heti, että nyt meni oma turpaenkka uusiksi. Ja niinhän se meni, puntari näytti nimittäin lukemiksi 2510 g. Teki mieli pomppia onnesta, jokunen riemunkiljahdus taisi tulla päästettyäkin. Varmistuspunnituksen jälkeen vielä pari kuvaa ja sitten turpa takaisin uimaan.
Pitkästä aikaa oli taas oikein todella hyvä kalareissu. Tällä jaksaa taas pitkään.

Uus turpaenkka oli tosiasia

Hei hei ja nähdään taas kun olet kolmekiloinen

Turpakeikka

Nyt on sitten tämän vuoden ensimmäinen turvan ongintareissu takana.
Ensimmäisenä päivänä seitsemän tuntia putkeen ongintaa, pääasiassa pohjaongella. Turpia tuli kymmenkunta ja suurin pikkusen alle kilon.

I'm watching you

Vähän kahden jälkeen yöllä kömmin autoon nukkumaan. Heräsin sitten parin tunnin päästä ankaraan paleluun; auton lämpömittari näytti +5 astetta. Ei muuta kuin villapaitaa ja toisia housuja päälle. Vartin kävelylenkin jälkeen oli taas lämmin. Sitten olikin aika jatkaa kalastusta, kellokin jo melkein viisi.
Pohjaongella taas aloittelin ja sillä tulikin muutama turpa. Päätin kuitenkin vaihtaa vapaa; kohon katselu on niin paljon mukavampaa. No, päivän aikan koho upposi ihan kiitettävän usein, harmi vaan, että turvat olivat keskimäärin aika pieniä. Päivän suurin oli kuitenkin ihan kivan kokoinen, painoa oli 1450 ja muutenkin oli hyvässä kunnossa oleva kala.

Reissun paras kala, painoa 1450 g ja mukavan pyöreä kunto

Välillä piti vähä fiilistellä

Chasing chub

Turvan onginta oli sen verran hienoa hommaa, sitä oli pakko päästä harrastamaan lisää. Niinpä suuntasin sunnuntaina auton nokan taas kohti turpa-apajia. Tavoitteena oli saada turpaennätystä nostettua, ehkä jopa yli kahden kilon rajan.
Perillä jokirannassa olin vähän kahdeksan jälkeen. Iltasyönti olisi varmasti parhaimmillaan.

Ensimmäisestä paikasta tulikin heti ihan kivan kokoinen turpa, ehkä noin kiloinen. Lisää tärppejä ei kuitenkaan tullut, joten tein pikaisen paikanvaihdon.
Toinen paikka oli kuin luotu turvan ongintaan. Ja kyllähän siellä tuntui kaloja olevankin. Heti ensimmäisellä heitolla tuli hieman yli kiloinen.

Illan toinen turpa haavissa

Turpa takaisin uimaan ja uutta syöttiä koukkuun.
Seuraava tunti tarjosikin sitten parasta kalastusta, mitä tänä vuonna olen kokenut. Paransin nimittäin vajaan tunnin sisällä turpaenkkaani kolme kertaa. Klo 22:50 – 23:40 välillä tallentui kännykän muistikirjaan merkinnät 1570, 1800 ja 2390. Kahden kilon raja paukahti siis reilusti rikki, olin enemmän kuin tyytyväinen.

Turpa 1570

Turpa 1800

Turpa 2390. Kahden kilon tavoite oli saavutettu.

Olipa todellakin hieno tunti. Tässä vaiheessa oli jo pimeys ehtinyt laskeutua, joten keräilin varusteet ja suuntasin autolle. Tarkoitus oli yöpyä autossa ja jatkaa ongintaa heti seuraavana aamuna. Nyt kuitenkin tuntui, että voisin aivan hyvin ajella takaisin kotiin, olihan tavoite enkkakalan saannista  jo täyttynyt. Hetken miettimisen jälkeen päätin kuitenkin pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa.

Nukkumisesta ei kuitenkaan tullut mitään, kun pää kävi vielä ylikierroksilla juuri koetun kalastuksen jäljiltä. Sain kuitenkin lopulta hieman torkahdettua. Puoli neljän aikaan aamuyöstä päätin nousta ja pikaisten aamutoimien jälkeen suuntasin takaisin joelle.

Lähdin testailemaan hieman alempana olevia uusia paikkoja. Kartan mukaan sieltä pitäisi löytyä runsaasti hyviä turpapaikkoja. Aamupäivän aikana oli tarkoitus kokeilla ainakin kolmesta – neljästä eri paikasta.

Etukäteisarvelut hyvistä paikoista osoittautuivat paikaansa pitäviksi. Sain heti ensimmäisestä paikasta useita turpia, joukossa myös oikein hyvän kokoisia kaloja. Aamun suurimmat turvat painoivat 1,73 ja 1,62 kg.
Aamun edetessä syönti kuitenkin hiipui kunnes se loppui kokonaan. Viimeinen kala tuli tasan klo yhdeksän.

"Vapa taipuu kuin nuori koivu tuulessa"

Turvan suuhun mahtuu isompikin syötti

Koska syönti loppui aivan kokonaan, päätin ottaa pienet päiväunet. Parin tunnin lepo tekikin todella hyvää ja sain uutta virtaa jatkaa kalastusta. Päätin käydä kokeilemassa eilisessä paikassa vielä ennen kotiinlähtöä. Sinne ei kuitenkaan kannattanut suunnata aivan heti, vaan pitäisi odottaa iltapäivään tai alkuiltaan saakka.

Kun kello vihdoin tuli viisi, kävelin vapa kädessä kohti eilistä turpa-apajaa.
Syönti ei ollu vielä näin alkuillasta kovin hyvää, mutta sain kuitenkin pian kaksi nättiä turpaa. Juuri kun olin jo vakavissani suunnittelemassa kotiinlähtöä, tuli vielä yksi tärppi. Kala tuntui raskaalta eikä meinnanut millään väsyä. Lopulta sain sen kuitenkin haaviin. Yllätys oli melkoinen, kun huomasin, että kyseessä oli sama 2,390 painanut kala, jonka olin saanut yöllä. Turvan selkäevän vieressä oli valkoinen läiskä, jonka perusteella kala oli helppo tunnistaa samaksi.

Tämä turpa ei vähästä hätkähtänyt, kun nappasi uudestaan

Tämän jälkeen olikin hyvä kerätä kamppeet kasaan ja suunnata kohti kotia. Reissu oli sujunut paremmin kuin mitä uskalsin odottakkaan.

Turpaa onkimassa

Viime viikolla tuli erinomainen tilaisuus päästä onkimaan turpaa, kun olin työmatkalla porissa torstaista sunnuntaihin. Turpa puuttuu Pohjanmaalta, mutta Porin seudulla niitä elää ilmeisesti kaikissa joissa. En ole aikaisemmin kyseistä lajia onkinut, joten onki-into oli kova. Tarkoitus oli onkia kaikki illat ja jäädä vielä ongelle maanantai-iltaan saakka.
Aivan suunnitelmien mukaan ei kaikki kuitenkaan mennyt, sillä perjantain ja lauantain rankkasateet ja ukonilmat sotkivat jonkinverran onkimisia. Pääsin kuitenkin kalaan ihan kivasti ja turpaakin tuli.

Ensimmäinen turpa ylhäällä ja ilo on ylimmillään

Ilma oli vielä torstaina helteinen ja suorastaan tukalan kuuma, keli tuntui kuitenkin sopivan hyvin turville. Ensimmäinen turpa tuli varsin nopeasti muutaman mäskipallon ja irtosyöttien heittelyn jälkeen. Eka kala ei ollut mikään jättiläinen, mutta elämäni ekan turvan saaminen oli kuitenkin mahtava juttu. Laji josta olin aikaisemmin vain lukenut, kuullut juttuja ja nähnyt kuvissa olikin nyt käsissäni. Todella hienoa.

Päivän toinen turpa olikin sitten koko reissun suurin, painoa sillä oli 1,480 kg. Hyvältä näytti ja fiilis oli korkealla.
Sain ensimmäisenä päivänä noin kymmenen turpaa ja kaikki olivat kivan kokoisia, noin kilon painoisia ja vähän yli.

Toinen turpa ylhäällä. Kala äkkiä takaisin ja uutta syöttiä koukkuun.

Torstain painostavat helteet jatkuivat perjantaina ja muuttuivat iltapäivällä sateeksi ja rajuksi ukonilmaksi. Perjantaina ei siis ollut mitään asiaa joelle.
Sadetta ja ukonilmaa saatiin myös lauantaina, myräkkä tosin laantui myöhään illalla ja pääsin aikani autossa odoteltuani puoleksitoista tunniksi kalaan. Tuloksena oli noin viisi turpaa. Syönti loppui kuin veitsellä leikaten kun kello tuli yksitoista.

Sataa sataa ropisee..

Sataa sataa ropisee..

Kun työt olivat sunnuntai iltana ohi suuntasin tietysti taas kohti jokirantaa. Olosuhteet joella olivat muuttuneet huonoon suuntaan; sade oli nostanut joen vettä noin 20 senttiä, virtaus oli kova ja vesi hyvin ruskeaa.
Ongin yhteentoista saakka ilman ainuttakaan tärppiä. Yritys oli kova, mutta kaloja ei syötit kiinnostanut. Sitä ne kovat sateet teettää.

Muutaman tunnin yöunien jälkeen koitti aamu ja uudet kujeet. Tarkoituksena oli päivän aikana käydä läpi useampi hyvältä vaikuttava paikka. Nyt oli koko päivä aikaa. Syöttejä ja mäskiäkin oli runsaasti käytettävissä. Niitä todellakin tarvitaan turvan onginnassa, sillä turpa tuntuu olevan ahne kala ja onkipaikalla olevat turvat hotkivat niille tarjotut herkut varsin nopeaan tahtiin.

Joen vesi oli koko maanantain vielä hyvin korkealla ja kalan saanti tiukassa. Löysin kuitenkin jo heti aamulla muutamia turpia ja iltapäivää kohden syönti tuntui paranevan. Kalojen keskikoko oli varsin pieni ja kovasta yrittämisestä huolimatta torstain 1,480 kg turpa jäi koko reissun suurimmaksi. Maanantain suurin turpa oli kuitenkin myös ihan nätti, painoa sillä oli noin 1,3 kiloa.

Pienetkin turvat voivat hotkaista koukun syvälle nieluun, pihdeille oli siis käyttöä

Kaiken kaikkiaan oli oikein onnistunut reissu. Turvan onginta oli todella hienoa ja maisemat jokirannoissa olivat upeita. Turpaa täytyy päästä ehdottomasti onkimaan pian uudelleen.