Töitä ja kuhan merkkausta

Loppuviikon ohjelmassa oli Vastuullisen kalastuksen seminaarin sekä Jyväskylän Tuomiojärven vastuullisen petokalakilpailun järjestämistä yhdessä työkaverini Ollin kanssa. Kumpikin tapahtuma saatiin vedettyä kunnialla läpi. Tuomiojärven kisassa kala oli kovin huonolla syönnillä, mutta siitä huolimatta tapahtumalle toivottiin yleisesti jatkoa, mikä oli erittäin positiivista.

Kun kisa oli saatu päätökseen hengähdettiin hetki ja lähdettiin sitten Ollin kanssa myös vähän järvelle, jos vaikkaa saataisiin vertikaalijigaamalla lisää aineistoa Ollin ja Arin Tuomiojärvi-tukimukseen.
Vähän jotain onnistuttiin saamaankin.

Tuomiojärvi1
Tuomiojärvi2T-ankkurimerkki selkään, muutama suomu talteen ja sitten takaisin uimaan.

Dropshottaamassa

Kuortaneenjärven rannat ovat suurelta osin hyvin loivia ja matalaa riittää pitkälle. Tästä johtuen rannaltakalastuspaikkoja on hyvin niukalti. Kuortaneenjärvellä kalastavan onkin siis hyvä omistaa vene.
Toinen vaihtoehto on hankkia kahluuhousut; etenkin järven itärannalla on pääosin hiekkapohjaa ja kahlaaminen onnistuu siellä mainiosti.

Vyötäröä myöten järvessä

Eilen olikin oikein otolliset olosuhteet mennä kahluuhousuilla kalaan. Järven pinta oli kotoa lähtiessä  lähes peilityyni, ei siis tarvitsisi koko ajan varoa, että aallot tulisivat housuista sisään.
Veteen päästyäni alkoi tuuli kuitenkin vähän nousta, mutta ei se onneksi yltynyt mitenkään liian kovaksi.
Kahlailin  dropshot-vavan kanssa erään jyrkänteen reunan viertä. Kyseisessä paikassa tapaa tähän aikaan vuodesta olla hyvin ahventa ja kuhaa.


Kalaa oli paikalla nytkin, mutta ei mitenkään valtavasti. Tapahtumia tuli kuitenkin sen verran, että homma pysyi mielenkiintoisena Nyt näyttäisi ilma olevan kovasti viilenemässä, joten viikon päästä on varmasti jo tosi hyvää kalastusta tiedossa

Kuhaa onkimassa

Edellisiltana tuli taas pitkästä aikaa käytyä kuhaa onkimassa. Kun kaikki päivän muut hommat oli hoidettu, oli kiva istuskella muutama tunti vavan kanssa rannassa.
Rankkoihin päiväaskareisiin oli kuulunut mm. särkien ongintaa, joten syötit oli ainakin tuoreita. Edelliskesän kokemusten perusteella kuolleet särjet kelpaa pohjaongella tarjottuna kuhalle oikein hyvin, joten deadbaitilla mentiin tälläkin kerrtaa.

Puolikas särki maistui tälle kuhalle

Ensimmäinen tärppi tuli about puolen tunnin onkimisen jälkeen. Kyseessä olikin oikein kunnon päättäväinen tärppi, ei mitään nyppimistä. Väsyttelyn jälkeen kävi kuvattavana pirteä Kuortanelainen kuha.
Paha vaan, että enempää tärppejä ei kuulunut. Mutta ei se mitään, seuraavalla kerralla sitten taas uudestaan.

Ahventa yrittämässä – kuhaa tuli

Tänään oli tarkoitus lähteä onkimaan lahnaa eräälle lammelle. Kovan etelätuulen takia suunnitelmat kuitenkin muuttu ja lähdin jigaamaan. Jospa vaikka löytyisi ahvenia.

Kuortaneenjäven rannat ovat suurelta osin hyvin loivia ja matalia. Vene on siis usein välttämätön jos haluaa kalaan. Tänään päätin kuitenkin lähteä kahluuhousuilla liikkeelle, niilläkin pääsee muutamissa paikoissa hyvin kalastamaan.

Tästä on about 100 metriä lähimpään rantaan

Ahvenia olin tosiaan yrittämässä, mutta ainuttakaan en saanut. Kuhia sen sijaan tuli senkin edestä. Vaikka kuinka koitin siirtyä ja vaihtaa paikkaa, niin aina oli joku alamittainen pikkukuha kiinni. Niitä sai sitten päästellä takaisin uimaan. Kiva tietysti että tuli edes jotain.

Pikkukuha haavissa

Takaisin järveen

Yksi vähän parempi tuli onneksi ylös asti, vaikka ei sekään mikään erikoinen ollut 45 cm kuitenkin. Reissun kohokohta oli kuitenkin se, kun pääsin pitelemään oikein mammakuhaa. Se nappasi kesken kaiken kun olin taas kerran kelaamassa pientä kuhaa ylös. Yhtäkkiä vain jäi pikkukuha jumiin ja lähti hetken kuluttua painumaan ulospäin. Jarru vain naksutti kun se meni. Jotain minuutin verran sen kanssa väännettiin ja sitten se oli ohi. Ylös tuli vaan neljällä hampaanreiällä varustettu pikkukuha.

Tältä näytti tämä kuha kun se tuli ylös. Toisella puolella oli samanlaiset jäljet.

Pikareissuja

Tuossa eilen piti aivan välttämättä saada pakkaseen lisää tilaa, tietenkin mun täkykalojen kustannuksella! Viinimarjat ja tikkelpäärit on kuulemma tärkeämpiä
Koska en viittiny hyviä täkyjä poiskaan heittää, niin päätin lähteä kuhaa onkimaan. Vavat mukaan ja suunta joelle, samaan paikkaan kuin aiemminkin.
Tosin vähän kyllä epäilytti, että mahtaakohan kuhat enää olla siellä, kun vedetkin on jo vähä viilentyny.
Mutta mutta, alku näytti heti lupaavalta; ei mennyt kuin muutama minuutti niin koho näytti orastavia tärpin merkkejä. Joku oli siellä jo täyn kimpussa. Se taisi kuitenkin olla joku pikkunen, sillä ei siitä ikinä tullut mitään kunnon tärppiä.
Se olikin sitten reissun ainut merkki kalasta. Muutaman tunnin yrittämisen jälkeen pakkasin kamat ja häivyin takaisin kotiin.

Tänään ehdin sitten illalla pika pikaa vielä järvelle. Mukaan parit jigivavat, sähkömoottori, reppu ja akku. Sitten vaan fillarilla suunta kohti venerantaa. Kello oli jo yli kuusi kun pääsin vesille, olis kyllä voinu vähä aikasemminkin lähteä.
Tällä kertaa saalis oli sentään parempi kuin lauantaina, mutta ei paljoa. Aluksi tuli vihreällä sirppipyrstöllä kaksi pientä kuhaa. Sitten melkeen heti perään dropshottaamalla ahven ja yksi kuha lisää. Kuhat oli kaikki joko pieniä tai erittäin pieniä, joten takaisin kasvamaan vain. Ahven lähti kuitenkin ruokakalaksi, ettei aivan pääse unohtumaan miltä kala maistuu.

Pikkukuhaa tuntuu järvessä riittävän

Iltaongella

Särkien ongintahan on helppoa hommaa. Varsinkin pieniä särkiä saa koska vain narrattua. Näinhän se on, ei se pikkusärkien onkiminen yleensä kovin vaikeaa ole.
MUTTA, tilanne muuttuu jos olet menossa täkyongelle ja olet jättänyt täkyjen hankkimisen viime hetkeen.
Tarkoitus on ehkä käydä pikaisesti menomatkalla onkimassa täyt, tai mikä vielä pahempaa, onkia ne vasta perillä.
Tällöin on todennäköisesti tiedossa vaikeuksia, sillä täkyjen saanti on suuressa vaarassa muuttua hyvin vaikeaksi. Täyt kannattaa siis aina hankkia ajoissa.

Jep, täkyjen onkimisessa oli siis tänään hankaluuksia. Yli tunnin kestäneen tuskaisen yrittämisen jälkeen oli koossa kuitenkin viisi särkeä. Ne sai luvan riittää.

Kuha kiinni

Onneksi en kuitenkaan onkinut täkyjä ihan turhaan, sillä illan aikana oli kivasti tapahtumia. Täyt tosin meinasi loppua kesken, mutta puolikas särkikin kelpasi oikein hyvin.
Veisateen takia piti lähteä kesken kaiken pois, tosin oli ne täytkin siinä vaiheessa jo melkein loppu.

Gösta

Selkäevää