Vedenalaisia näkymiä

Kesän aikana on tullut taas sukelleltua jonkin verran. Räpylät ja maski kulkee helposti mukana kesälomareissuilla ja aina kun on sopiva tilaisuus, niin pitää painua veden alle katselemaan maisemia.
Alla on muutama vedenalaiskuva kesän varrelta.

Pinnan alta ja vähän päältäkin

Ahvenia

Pintaa pinnan alta

Kalassa taas

Tänään matka suuntautui eräälle pikkulammella tässä lähistöllä. Olen kyllä ollut siellä aikaisemmin pilkillä, mutta en haukea yrittämässä. Nyt oli aika tehdä sinnekin haukireissu.
Viimeaikona on ollut melkoisia ongelmia täkykalojen saannin kanssa, mutta nyt tuntuu pahin olevan onneksi ohi. Vein katiskat tuonne isomman järven puolelle ja se tuntui olevan oikea liike. Tänää olikin syöttinä oikein kunnon megamörttejä.

Tämä oli päivän syöteistä sieltä pienimmästä päästä

En tiedä oliko särjet sitten liian suuria lammen asukkaille, vai missä vika, ainakaan tärppejä ei liiaksi ollut. Yksi hauki tuli ylös asti ja toinen kävi vaan puremassa särkeä.

Olisipa joka puolella näin kirkas jää

Onneksi kuitenkin tuolla lammella ahven on yleensä syönnillä ja niin oli tänäänkin. Siinä kuluikin päivä mukavasti ahvenia narratessa ja välillä kahvia hörppiessä. Vähän väliä piti toki tuijotella vippoja, mutta vaikka niitä kuinka katsoi, ei ne silti tahtonu ponnahtaa. No joka tapauksessa oli taas ihan kiva päivä jäällä.

Pikareissuja

Tuossa eilen piti aivan välttämättä saada pakkaseen lisää tilaa, tietenkin mun täkykalojen kustannuksella! Viinimarjat ja tikkelpäärit on kuulemma tärkeämpiä
Koska en viittiny hyviä täkyjä poiskaan heittää, niin päätin lähteä kuhaa onkimaan. Vavat mukaan ja suunta joelle, samaan paikkaan kuin aiemminkin.
Tosin vähän kyllä epäilytti, että mahtaakohan kuhat enää olla siellä, kun vedetkin on jo vähä viilentyny.
Mutta mutta, alku näytti heti lupaavalta; ei mennyt kuin muutama minuutti niin koho näytti orastavia tärpin merkkejä. Joku oli siellä jo täyn kimpussa. Se taisi kuitenkin olla joku pikkunen, sillä ei siitä ikinä tullut mitään kunnon tärppiä.
Se olikin sitten reissun ainut merkki kalasta. Muutaman tunnin yrittämisen jälkeen pakkasin kamat ja häivyin takaisin kotiin.

Tänään ehdin sitten illalla pika pikaa vielä järvelle. Mukaan parit jigivavat, sähkömoottori, reppu ja akku. Sitten vaan fillarilla suunta kohti venerantaa. Kello oli jo yli kuusi kun pääsin vesille, olis kyllä voinu vähä aikasemminkin lähteä.
Tällä kertaa saalis oli sentään parempi kuin lauantaina, mutta ei paljoa. Aluksi tuli vihreällä sirppipyrstöllä kaksi pientä kuhaa. Sitten melkeen heti perään dropshottaamalla ahven ja yksi kuha lisää. Kuhat oli kaikki joko pieniä tai erittäin pieniä, joten takaisin kasvamaan vain. Ahven lähti kuitenkin ruokakalaksi, ettei aivan pääse unohtumaan miltä kala maistuu.

Pikkukuhaa tuntuu järvessä riittävän

Kohtaaminen ahventen kanssa

Pohjan tuntumassa vajaan kolmen metrin syvyydellä näkyy ahvenia. Kalat erottuvat hyvin, sillä vesi on kirkasta.
Hengitän kolme kertaa syvään tuulettaakseni keuhkoja. Sen jälkeen vedän keuhkot täyteen ilmaa ja sukellan kohti pohjaa.
Pohjalla huomaan, että vyöllä ei ole tarpeeksi painoa. Joudun päästämään hieman ilmaa keuhkoista, jotta en lähde nousemaan.
Ahvenia ei näy enää missään. Jään kuitenkin kamera valmiina pohjaan odottamaan. Noin puolen minuutin kuluttua näenkin jo kaksi ahventa jotka uivat rauhattomasti ympäriinsä.
Ensimmäiset palleanykäykset tulevat. Ne ilmoittavat, että pian olisi syytä taas hengittää. Ei kuitenkaan ihan vielä.
Onneksi ahvenet ovat uteliaita ja tulevat hieman lähemmäksi. Saan niistä muutaman kuvan. Sitten onkin jo pakko nousta takaisin pinnalle.

Pääsiäisreissu ahvenen perässä

Takatalvi ja lumisateet on saanu kalat kovin passiivisiksi. Varsinkin jäälle satanut lumi on tehnyt hallaa syönnille. Kalastusinto on kuitenkin kova, joten pakkohan sinne jäälle on silti päästä.

Eilen oli vuorossa muutaman tunnin iltareissu. Lähdettiin jäälle ilkeitä trulleja pakoon ja yritettiin löytää hyvänkokoista raitapaitaa.
Koko porukalla oli tietty perinteisesti pilkkivavat, mutta mulla oli lisäksi myös ämpärillinen pikkusärkiä ja yksi ismete-vapa.

Ahven oli ennakkoon arvattavasti huonolla syönnillä. Muutamia appuroita onnistuttiin kuitenkin jallittamaan. Mun isoin ahven tuli melkein heti alussa ja se nappasi tottakai särkeen. Painoa oli kokonaiset 460 g.

Ahven teki pikavisiitin pinnan yläpuolelle.

Tämä olikin ehkä tämän talven viimeinen kalareissu jäälle.
Jos sääennustuksiin on luottamista, niin aivan pian pääsee taas ongelle.

Koko päivä jäällä

Viimeaikoina on haukia onkiessa tullut useita erikoisia tärppejä joita en ole saanut pysymään kiinni. Kaikki merkit ovat viitanneet siihen, että ne ovat olleet kuhia.
Eilen tuli sitten asialle varmistus, kun sain ensimmäisen täkykuhan ylös asti. Se e ollut mikään suuri, hätinä 40 cm.Laitoinkin sen sitten samantien takaisin kasvamaan. Ylös asti tulleen kuhan lisäksi oli kaksi tärppiä, joista kummatkin oli melko varmasti kuhia.
Noita kuhia sais tuolta järvestä varmaan enemmänkin jos vain virittelis rigejä hieman enemmän kuhalle sopivammaksi. Tällä hetkellä tavoitteet on kuitenkin kohdistettu isoihin haukiin, mutta jossain välissä pitää varmaan ottaa myös tuo kuha listalle.

Hauet loisti eilen poissaolollaan, ei näkynyt suuria eikä pieniä luupäitä. Pitänee tässä siirtyä lähemmäksi ktualueita, sinne ne hauetkin jo varmaan on suuntaamassa.

Onneksi tuli tällä kertaa otettua pilkkivehkeet mukaan. Löysin muutaman hyvän ahvenreiän joista nousi kymmenkunta sopivan kokoista appuraa. Saapahan vaihteeksi vähän ahvenfilettä. Lisäksi pilkillä tuli myös yksi kuha, pituutta kokonaiset 38 cm. Takaisin kasvamaan siis.

Ahvenet iski hanakasti pieneen pystypilkkiin

Ahvenet iski hanakasti pieneen pystypilkkiin

Kuha tuntui olevan syönnillään

Kuha tuntui olevan syönnillään

Ilta jokirannassa

Eilisillan onkikeikka oli ihan onnistunut. Kohokohtina olivat 1830 g säynävä ja 730 g ahven. Ahven olisi pituutensa puolesta voinut painaa paljon enmmänkin. Vahinko vaan, että se oli niin laihassa kunnossa.

Rouva Ahven meni takaisin jokeen salakoita mässäämään

Kesken onginnan tuli paikalle hauki, joka oli päättänyt hakea päivällistä meikäläisen sumpusta. Sumppu kesti kuitenkin hauen hyökkäykset, eikä sieltä irronnut evästä hauelle. Vähän ajan päästä huomasin, että hauki oli jäänyt lumpeikkoon melskaamaan. Olin varannut yhden täkyvavan mukaan, joten vapa esiin ja sumpusta yksi pasuri syötiksi. Ja niinhän siinä kävi, että täky ei ehtinyt olla kuin about minuutin pyynnissä kun sitä jo vietiin.