Turvan onginta on parhaimmillaan, kun on maltillinen virtaama ja lämmin keli.
Tsekkaan virtaamatiedot netistä; jaahas, jokivesi on näköjään vähän turhan korkealla. Entä lämpötilaennuste: aika viileää on luvassa.
No ei voi mitään. Kamat autoon ja suunta kohti jokirantaa.
Kun on pakko, niin on pakko. Vaikka ennusmerkit ei olisikaan ihan parhaimmat. Kotisohvalta niitä kaloja ei ainakaan saa.
Turvan onginta vaan on niin todella siistiä, että jokirantaan on pakko päästä yhä uudelleen.
Isoja mä tottakai olin tälläkin kertaa yritämässä, mutta nyt ne kyllä totaalisesti loisti poissaolollaan. Tai kyllä ne varmasti oli paikalla, mutta niiden suut pysyivät kiinni.
Taas tuli kuitenkin koettua jännittäviä hetkiä vavan varressa, enkä mä sentään ihan ilman saalista jäänyt.
