Project Ruutana jatkuu

Nyt on ruutanoita lihotettu neljä päivää. Eka päivänä lensi veteen vaan pellettejä, mutta sen jälkeen oon paasannu tontille mäskiä, maissia ja noita kyseisiä pellettejä. Päiväannos on ollu kilo ruutanamäskiä, purkki maissia ja muutama desi pellettejä. Luulis ruutanoita kiinnostavan.

Eilen oli jo illalla pakko vähän koittaa onkiakin. Kalaa oli paikalla melkoisesti, mutta yhtään varmaa ruutanahavaintoa, saati ruutanatärppiä ei ollu. Saaliina oli lahnaa ja särkiä. Kauempaa ruovikosta kuului kyllä hyvin ruutanamaista maiskutusta, joten eiköhän ne kohta tule sinne mäskillekin. Ruokapöytä ainakin on hyvin katettu.

Herkkua ruutanalle

Project Ruutana, episode I

Viimeiset kolme viikko on pitänyt niin kiirettä, että ei ole juuri kalaan ehtinyt. Pari pikaista käyntiä on silti tullut tehtyä, mutta kovin laihoin tuloksin.
Nyt on onneksi pahimmat kiireet tällä erää ohi ja ehtii taas keskittymään kalastukseen.

Eilen alkoi valmistelut ruutanan ongintaa varten, kun raivasin erään lammen rantapajukkoon onkijan mentävän aukon. Projekti jatkui tänään, kun kävin nostelemassa rantavedestä muutamia kasvimättäitä kuivalle maalle.
Samalla alkoi myös kalojen houkuttelu ja veteen lensi reilu satsi herkullisia pellettejä. Etkäteishoukuttelua on tarkoitus jatkaa tulevina päivinä määräämättömän pitkän ajan ja vähintään niin kauan, että lammen ruutanat muuttuvat yhteistyöhaluisiksi.

Tässäpä ruutanoille hieman herkkua

Tervetuloa syömään

Seipienkka!

Eilen oli vuorossa pohjaongintareissu Kyrönjoelle Koivulahden kohdille. Ensisijaisean tavoitteena oli saada koukkuun jättikokoinen lahna. Sellainen jättiläinen, joka vuosikaudet meressä kasvettuaan nousee taas kerran jokeen kutemaan ja vastavirtaan puskiessaan päättää ohimennen napata herkullisen näköisen kastemadon, joka on vieläpä maissinjyvillä höystetty.
No jaa, eipä tullut sellaisia lahnoja, pari pienempää kuitenkin ja yksi säynävä. Kaikki alle kahden kilon.

Säynävä

Säynävä, Leuciscus idus

Mutta eipä hätiä mitiä. Nimittäin lahnalle tarkoittamani mato-maissi yhdistelmä kelpasi myös seipille, joista suurimmalla oli painoa 140 grammaa. Se jäi siis vain 14 gramman päähän voimassaolevasta SE:stä. Pituutta seipillä oli 25,4 cm.
Tämän voimalla jaksaa taas pitkään!

Leuciscus leuciscus

Seipi, Leuciscus leuciscus

Kiitokset kameramiehille, eli Jannelle ja Samulille.

Onginnan legendat

Issuu.com sivustolta löytyi kaksi todellista helmeä, nimittäin Brittiläisen Angling Timesin julkaisemat Legends Series lehdet. Julkaisut löytyvät käyttäjän nimeltä GoFishing sivulta.
Ensimmäisenä onkilegendana on esittelyssä Chris Yates ja toisessa lehdessä esitellään Ivan Marks. Kummatkin todellisia legendoja.

Chris Yatesin nimen ovat varmaan useimmat onginnan harrastajta kuulleet joskus, ainakin pitäisi. Tuo Scherlock Holmesin näköinen mies, entinen Britannian karppiennätyksen haltija, joka jallittaa kaloja vanhoilla Centrepin keloilla ja antiikkisilla splitcane -vavoilla. Lisäksi hän valokuvaa ja kirjoittaa kaunokirjallisia tuotoksia muiden onkijoiden iloksi.

Entä Ivan Marks? Mies joka hallitsi Britannian kilpaongintaa 1970-luvulta pitkälle 1980-luvulle ja vieläpä täysin ylivoimaisin ottein. Marksia pidetään vieläkin Brittien kaikkien aikojen parhaimpana kilpaonkijana.

[issuu layout=http%3A%2F%2Fskin.issuu.com%2Fv%2Flight%2Flayout.xml showflipbtn=true documentid=110301121452-f40c891daf2d48cba5481f835f0002a8 docname=chris_yates username=GoFishing loadinginfotext=Legends%20Series%3A%20Chris%20Yates showhtmllink=true tag=angling width=300 height=212 unit=px]

[issuu layout=http%3A%2F%2Fskin.issuu.com%2Fv%2Flight%2Flayout.xml showflipbtn=true documentid=110301103552-39099a8974194edcb5042ba0463f509e docname=ivan_marks username=GoFishing loadinginfotext=Legends%20Series%3A%20Ivan%20Marks showhtmllink=true tag=angling width=300 height=212 unit=px]

Wobbling a deadbait

Tänään tuli vietettyä muutama tunti Kuortaneenjärvellä haukia kalastellen. Keli oli aurinkoinen, mutta pohjoistuuli oli aika kovaa. Onneksi löytyi kuitenkin suojainen lahti, johon ei ollut edes pitkä soutumatka.
Aloitin haukiperhon heittelyllä ja kokeilin muutamat hyväksihavaitut värit läpi. Tärppejä ei kuitenkaan tullut, ei edes aina niin toimivaan koko-oranssiin.
Oli aika vaihtaa metodia ja aloittaa otsikon mukaisesti kuolleen täkykalan heittely. Kaivoin syöttipussista kämmenen pituisen särjen ja rigasin sen siiman päähän. Kaksi ensimmäistä heittoa oli tyhjää, mutta kolmannella jo tärppäsi. Jes, vihdoinkin kala. Ei mikään jättiläinen, mutta ihan kiva hauki silti.
Luulin aluksi, että kalalla on vielä mätiä sisällään, mutta mahassa olikin ilmiselvästi lahna. Lahnan terävän selän tunnistaa kyllä, jopa hauen vatsan läpi 🙂

Wobbling a deadbait

Hauki pääsi pikaisesti takaisin elementtiinsä sulattelemaan lahna-ateriaansa.
Syöttinä ollut särki oli käsittelyn jälkeen melkoisen kärsineessä kunnossa.

Deadbait roach

Mahlaa talteen

Eilen sai yksi pihakoivuista taas pienen reiän kylkeensä. Reikään letku ja letkun toinen pää pulloon. Ja niin alkoi pullo täyttymään koivunmahlasta.
Suosittelen janojuomaksi kevään aurinkoisille kalareissuille.

Mahlaa, Birch sap

Säynäviä onkimassa

Säynävien onginta on jo monena vuonna ollut se pakollinen juttu, jolla onkikausi aukeaa. Ja niin oli myös tänä vuonna. Tiistaiaamuna suuntasin auton nokan kohti tuttuja säynäväpaikkoja, edessä oli kaksi päivää ongintaa! Josko nyt saisi sen kolmen kilon rajan rikki, jota tässä on jo monta vuotta jahdattu.

Perille äkkiä onkivehkeet autosta ja suunta kohti rantaa. Matkalla tuli joukko pilkkimiehiä vastaan, jäälle ei kuulemma enää kannattanut mennä ja enpä minä ollut menossakaan.

Perillä rannassa onki nopeasti kasaan, syötti koukkuun ja pyytö veteen. Eikä kulunut kauaa, kun koho jo painui upoksiin; kevään ensimmäinen säynävä oli kiinni. Kala haaviin, nopea kuvaus (Kiitti Danne) ja säynävä takaisin kasvamaan.

Kevään eka säynävä

Vähän ajan päästä kaverini Marko saapui paikalle. Samoihin aikoihin alkoi myös kala syömään todella kivasti. Hyvää syöntiä jatkui myöhälle iltaan asti. Marko sai illan mittaan kaksi yli kahden kilon kalaa, mutta mulla jäi tuo raja vielä ylittämättä.
Säynävä haavissa

Seuraava aamu valkeni edellistä huomattavasti synkempänä; pilvistä, kovaa tuulta ja vesisadetta. Onkikuume oli kuitenkin sen verran kova, että kalaan oli päästävä. Aloitin ensin toisesta paikasta tuulensuojaiselta rannalta, mutta ei tärppiäkään. Ei muuta kuin eiliseen paikkaan.
Ja paikan vaihto todellakin kannatti; kalaa alkoi tulla saman tien. Aivan kuin kalojen keskikokokin olisi ollut hieman edellistä päivää parempi.
Pian tuli ensimmäinen kala, joka näytti yli kaksikiloiselta. Mittaus näytti pituudeksi 52,5 cm, lupaavaa. Vakaa esiin ja kala punnitukseen: 2050 g. Menihän se kaksi kiloa rikki.
Kolmen kilon rajaa täytyy vieläkin jahdata, mutta onpahan hyvä syy käydä kalassa!

Kaksi kiloa säynävää

Pohjanmaa tulvii

Tänään oli tarkoituksena mennä vielä jäälle haukea onkimaan. Herätyskello pirahti soimaan klo 5:15 ja kuudelta olinkin jo rannassa. Mutta mutta, tulva oli noussut yön aikana rajusti, eikä jäälle meno enää onnistunut. Kolme eri paikkaa kävin katsastamassa ja kaikissa sama tilanne. Pakko se oli siis uskoa, talvikalastuskausi on nyt tän kauden osalta ohi.

Tulva

Avovesikausi on avattu

Tuli tossa viikolla käytyä Vaasassa. Ja kun oli sopivasti aikaa, niin tein pikareissun Sundomin sillalle. Mukana oli kaksi vapaa. Toiseen vapaan rigasin kohon alle kuolleen särjen. Toiseen kiinnitin norssin, ei kohoa vaan about 15 g lyijyä perukkeessa. Olisin kyllä mielelläni käyttänyt norssin tilalta silakkaa, mutta sinä päivänä ei koko kaupungissa tuntunut olevan kokonaisia silakoita myynnissä.
Uittelin täkyjä penkereeltä käsin parhaan taitoni mukaan. Mutta hiljaista oli; ei tärppiäkään. Vähän ajan päästä tuli eräs tuttu kaveri paikalle ja kertoi saaneensa sillalta käsin hyvin haukia. Sinne siis. Ensimmäinen heitto: annoin muikun laskeutua pohjalle, pyöräytin kammesta, pysäytys, uusi pyöräytys ja kala oli kiinni. Kävelin vavan kanssa alas rantaan. Muikun oli napannut n. puolitoista kiloinen hauki. Koukku irti, pari kuvaa ja kala takaisin uimaan.
Avovesikausi on nyt siis avattu, tästä on hyvä lähteä parantamaan.

Sunnuntaina pitäiskin sitten mennä taas Kuortaneenjärven jäälle. Jos tulis vaikka vähän isompia…

Perhoja

Viimeisen ismete-reissun tulos oli yksi parin kilon hauki ja yksi karkuutus. Karkuun päässyt vaikutti melko isolta. Kala vei heti tärpin tultua kovalla vauhdilla siimaa kelalta, mutta ei vaan sitten jostain syystä pysynyt kiinni. Ehkä täky oli koukuissa liian kovaa kiinni, tai jotain. No, näitä tulee aina.

Tänään ei viittiny lähteä jäälle, kun tuli niin raakasti vettä taivaalta. Sen sijaan istahdin sidontapenkin ääreen ja pyörittelin muutaman haukiperhon. Ideana oli sitoa osa perhosta putkeen ja osa koukkuun. Näin voi sitten yhdistellä erivärisiä osia kesken kalareissun ja etsiä oikeaa väriä joka kullakin hetkellä parhaiten kelpaisi.

Koukku

Tässä tällainen Brazilian banana. Siihen lisäksi putkiosa, niin saadaan lisää koko ja painoa. Muuten jää heittopituudet virvelillä heitettäessä liian lyhyeksi.

Koko perho

Noita kahta osaa vaihtelemalla saa sitten helpsti erinäköisiä ja -kokoisia yhdistelmiä. Pari koukkua jo sidoinkin, mutta lisää pitää vielä saada aikaseksi ennen jäiden lähtöä.

Koukut