Tasapainoilua

Kaverini Tero kertoi tässä taannoin, että Lehtolan Toni Seinäjoella tekee superhyviä tasapainoja. Teron vuolaat kehut saivat mut vakuttuneeksi ja pakkohan niitä oli sitten hommata. Pikainen käynti Tonin luona ja pian olin viiden Häjy-tasapainon omistaja.

Kivinilkka ja norssi

Kivinilkka ja norssi

Kivinilkkaväritys on kelvannut hyvin

Kivinilkkaväritys on kelvannut hyvin

Häjyt on olleet nyt viimeisellä parilla ismetereissulla käytössä; niitä on mukava heilutella siinä samalla kun täkyvavat on pyynnissä. Ja hyvin on Häjyt toiminu. Ahventa on noussut selkeästi paremmin, kuin mitä olen Kuortaneenjärvestä aikaisemmin pilkillä saanut. Häjyn hidasuintisuus näyttää olevan paikallisten raitapaitojen mieleen. Myös kuhat tuntuvat siitä tykkäävän.

Aika erikoisesti suurin osa ahvenista on napannut Häjyn perä edellä suuhun, vaikka tuossa kuvassa onkin alakoukkuun napannut kala.

Onni täällä vaihtelee…

Alkuvuoden kalareissut sujui mulla pääosin hyvin hiljaisissa merkeissä. Siinä ehti kaikkiaan tulla viisi reissua ilman ainuttakaan haukea. Pari tärppiä oli, mutta nekin päättyi hylkäykseen. Muutamia ahvenia sentään sain pilkittyä tasapainolla.
Liekä syynä ollut selvästi aikaisempaa isommat täkykalat, väärät paikan valinnat vai mikä. Ehkä vain huono tuuria. Hauet pysyi jokatapauksesa kateissa viikkokausia. Oli siinä naurussa pitelemistä.

Nooh, viime viikolla tein sitten pari pikku muutosta, jotka taisi osua oikeaan suuntaan. Nyt on nimittäin viimeisimmät reissut sujuneet taas ihan mukavissa merkeissä. Kolmen viimeisimmän haukireissun kolme suurinta ovat painaneet 10,250 kg, 9,8 kg ja 6,1 kg. Kyllä nyt taas kelpaa. Noista suurimman saan vielä lisätä tonne omalle TOP-listalle.

Pikku hetki matolla ja sitten takaisin. Painoa 10,250 kg

Pikku hetki matolla ja sitten takaisin. Painoa 10,250 kg

Yhteiskuvassa haukirouvan kanssa

Yhteiskuvassa haukirouvan kanssa

6,1 kg valmiina lähtöön

6,1 kg valmiina lähtöön

9,8 kiloa haukea menossa kasvamaan

9,8 kiloa haukea menossa kasvamaan

Ismete eli talvinen täkyonginta – Mistä löytyy tietoa?

Vasta-alkajan voi olla hiukan hankala saada tietoa ismetauksesta. Ainakin jos verrataan yleisempiin kalastustapoihin, joista on kirjoitettu hyllymetreittäin kirjoja. Onneksi tästäkin lajista on olemassa hyvää ja luotettavaa tietoa ihan kirjoitetussa muodossa ja yleisesti saatavilla. Esitelläänpä siis kolme ensiksi mieleeni tullutta lähdettä, joista voi ja kannattaa ammentaa oppia talviseen täkyongintaan.


1. Talvionginta / Modernt ismete – Hans Nordin

Mitä ilmeisimmin ainut aiheesta kirjoitettu kirja. Tämä alkaa ehkä olla jo hieman vanhentunut, mutta siitä löytyy kuitenkin hyvät perustiedot ja vähän enemmänkin. Ehdoton must-hankinta kaikille lajin harrastajille ja harrastusta aloitteleville.


2. Fiskelycka i Norr – Blogi – Artikkelisarja ismetauksesta

Löysin tämän vasta aivan äskettäin. Kyseistä blogia pitävä Mats Nilsson on kirjoittanut todella hyvän ja monipuolisen artikkelisarjan tästä rakkaasta lajista. Kannattaa ehdottomasti lukea läpi useaan kertaan ja ajatuksella >> http://fiskelyckainorr.blogspot.se/search/label/Artikel%20-%20Ismete%20g%C3%A4dda


3. Hauen talvinen täkyonginta – Vapaa-ajan Kalastaja 1/2014 – Teemu Koski

Uudessa Vapaa-ajan Kalastaja -lehdessä oli Teemu Kosken kirjoittama artikkeli hauen täkyonginnasta talvella. Teemu oli kirjoittanut todella hyvän jutun, josta lajia harrastamatonkin henkilö pääsee jyvälle, että mistä oikein on kysymys. Suurena plussana erittäin hienot kuvat.

Sitten vaan jäälle testaamaan oppeja käytännössä.

Pikainen vilkaisu vuoteen 2013

Näin vuoden vaihduttua ajattelin tehdä pikaisen katsauksen menneen vuoden kalastuksiin.
Tavoitteena viime vuoden alussa oli, että saisin vähintään yhden uuden ennätyksen. Suunnitelmissa oli satsata ainakin haukeen, säynävään, turpaan, pasuriin ja jonkin verran myös ruutanaan. Toki muitakin lajeja oli tarkoitus vuoden aikana kalastaa, mutta noista mainituista jonkin enkkaa oli tavoitteena saada parannettua.

Kausi alkoi hauenonginnalla ja kaloja nousikin ihan kivasti, Huhtikuussa tuli talven raskain tärppi, joka venytti vaakaa lukemiin 10,860 kg. Ei enkka, mutta olin kuitenkin erittäin tyytyväinen.

Kevään tultua oli pakko päästä säynäviä onkimaan. Siinä lajissa tulikin sitten kaudelle asetettu tavoite täytettyä, kun sain uuden enkkakalan. Säynävällä oli painoa 2,6 kg ja pituutta 56 cm.

Seuraavaksi alkoi katse kääntyä turpaan. Uskoin vahvasti uuden turpaenkan saamiseen ja satsasinkin sen eteen melkoisesti. Kauden suurin turpa painoi 2,460 kg, joka jäi 50 g omasta enkasta. Aika lähelle pääsin. Ei siis uutta enkkaa, mutta paljon hienoja kaloja ja reissuja.

Pasuria olen onkinut viime vuosina aika paljon ja siihen tuli satsattua myös menneenä vuonna. Ison pasurin onginta meinaa välillä olla vähän rasittavaa, kun onkipaikalle kerääntyy niin helposti kaikkea muuta kuin kohdekalaa. Toisaalta sitten kun iso pasuri saapuu paikalle, niin se kyllä käyttää isomman oikeutta hyväkseen, eikä anna muiden etuilla. Tällainen isompi pasuri nappasi mun syöttiin kesäkuussa. Painoa kalalla oli 780 grammaa. Se tiesi 60 gramman parannusta entiseen enkkaan, fiilikset oli todella korkealla.

Loppukesällä tuli taas istuttua useampana iltana puoleenyöhön asti ruutanaongella. Tuloksena oli perinteisesti kaikkia muita lajeja, mutta ei ruutanoita. No result.

Alkusyksystä oli lahnanonginnan vuoro. Ongelmana tuolla mun lahnapaikalla oli veden vähyys ja siitä johtuva kalojen ääretön arkuus. Tulosta kuitenkin tuli,kun onnistuin parantamaan omaa lahnaenkkaa lukemiin 2,590 kg. Ei mikään jättilahna, tiedän, mutta kyllä tuo kovasti lämmitti mieltä.

Syksyn mittaan kävin vielä useamman kerran lahnoja onkimassa, mutta vesi vaan väheni koko ajan, eikä isoja enää noussut.

Loppusyksystä oli sitten aika suurentaa syöttiä ja siirtyä taas haukien pariin. Kuin pisteenä iin päälle onnistuin parantamaan myös haukienkkaani. Popatun deadbaitin nappasi nimittäin 116 cm mittainen hauki, jolla oli painoa 11,66 kg.
Ei olisi kausi paljon paremmin voinut päättyä.

Viime vuosi sujui siis selvästi yli odotusten. Tänä vuonna on taas tavoitteena saada yksi uusi ennätys, jospa se olisi vaikka turpa.

Epic Angler – Episode 1

Kalastaessa pitää aina olla HILJAA.

Ismete jatkuu ensi vuonna

Jäälle ei ole tällä hetkellä enää menemistä. Pakkasta näyttäisi tulevan vasta loppuviikosta, joten tän vuoden ismetaukset on sitten ohi. Mutta ensi vuoden puolella taas jatketaan, kunhan nyt saadaan ensin vähän pakkasia.

Reissun suurin menossa takaisin

Reissun suurin menossa takaisin

Ehdin onneksi viime viikolla tekemään vielä yhden onnistuneen reissun tälle vuodelle. Päivän aikana kävi matolla kääntymässä kolme vähän paremman kokoista kalaa, joista suurimmalla oli painoa 9,4 kg.
Kyseinen hauki taisikin olla mun tähän mennessä kolmanneksi suurin ismete-hauki, joten ihan hyvä lopetus tälle vuodelle.

Isojen jahtaus jatkuu siis taas ensi vuoden puolella. Stay tuned.

Uusi talvi, uudet paikat

Tänä talvena on tarkoitus uittaa täkyjä kahdessa uudessa paikassa, joissa en ole ennen haukia kalastanut. Toki voisi ottaa varman päälle ja käydä vain hyviksi havaituissa mestoissa, mutta uusien paikkojen testailu ja opettelu pitää homman mielenkiintoisena. Kevääseen mennessä on varmaan jo aika hyvä kuva siitä, minkä kokoista haukea noista vesistä löytyy.

Tänään tein ekan reissun toiselle kyseisistä paikoista. Alunperin oli tosin tarkoitus mennä jo perjantaina, mutta silloin oli tuo myrsky. No pikku muutos suunnitelmiin ja lauantaina sitten. Kamat oli jo lauantaiaamuna valmiina autossa, mutta lämpömittari näytti kuitenkin aamulla -11 astetta. Liian kylmä, takas nukkumaan. Tänään oli sitten jo lauhempaa, tuulta ja lumisadetta tosin oli ihan riittävästi, mutta ei se mitään, jäälle vaan.

Olin saanut kaverilta paikasta vähän ennakkotietoja: matalaa; keskisyvyys metri, yksi ”syvänne” jossa on 1,5 metriä ja pitäisi myös muistaa varoa lähteitä. Kuullostaa potentiaaliselta suurhaukipaikalta.
Suunnistin saamieni neuvojen perusteella järven syvimälle paikalle ja viritin vavat pyyntiin.

Paikan hauet oli aika erikoisen värisiä; keltainen vatsa ja muutamia pilkkuja siellä täällä.

Paikan hauet oli aika erikoisen värisiä; keltainen vatsa ja muutamia pilkkuja siellä täällä

Ensimmäinen tärppi tuli aika nopeasti. Kala oli kuitenkin kokoa pieni, n 1,5 kg. Sen jälkeen oli tunnin verran hiljaisempaa. Sitten yhtäkkiä tuli kolme kalaa peräjälkeen, nekin kaikki samanlaisia pikkuhaukia luokkaa 1,5 – 2 kg. Samanlaisia pieniä kävi kääntymässä vielä pari kappaletta. Tapahtumia oli siis ihan kivasti, mutta isot ei ollu liikkeellä. Vahva usko on kuitenkin, että tuolta löytyy paljon paljon suurempiakin.

Loppupäivästä tein vielä melkoisen löydön, kun löysin kaverin neuvomaa syvännettä selvästi syvemmän paikan, siellä oli vettä jopa kaksi metriä! Melkoinen monttu siis. Aina oppii jotain uutta. Sinne sitten seuraavaksi.

Metemagasin – lehti onkijoille

Onginnan harrastajille ei ole ollut omaa lehteä. Tai löytyyhän niitä Briteistä, mutta niissä tuppaa olemaan hiukka liikaa asiaa kaupallisilla onkilammikoilla kalastamisesta. Nyt on kuitenkin tulossa uusi nimeomaan onkijoille suunnattu lehti. Lehden nimi on Metemagasin.
Meikäläisellä ainakin meni samantien tilaukseen.

Metemagasin

Uusi haukienkka – PB gädda

Mun entinen haukienkka 11,15 kg oli syksyltä 2010. Sen jälkeen on tullut vietettyä melkoinen määrä tunteja hauenonginnan parissa. Onkia on uitettu veneestä, rannoilta ja jäältä, lammilla ja joilla sekä merellä ja järvillä.

Koukut ei onneksi ollu syvällä

Koukut ei onneksi ollu syvällä

Viime viikolla yrittäminen sitten palkittiin, kun pohjaongella tarjottuun popattuun deadbaittiin nappasi kunnon kokoinen hauki. Luulin tosin aluksi, että kyseessä on joku n. seiskan kala, mutta haavissa totuus alkoi paljastumaan. Painoa kalalla oli 11,66 kg ja pituutta 116 cm. Puolen kilon parannus haukienkkaan sai hymyn huulille.

Oma haukienkka on nyt 11,66 kg

Tätä on odotettu ja yritetty

Hauki lähti virkeänä takaisin kasvamaan

Hauki lähti virkeänä takaisin kasvamaan

 

Viisi tärppiä – viisi haukea

Viimeaikojen sateet on tehneet tehtävänsä ja kalapaikoilla alkaa taas olemaan riittävästi vettä. Syksyn lahnasuunnitelmat meni kuivuuden takia mönkään, mutta ei se mitään, nyt pääsee taas onkimaan haukia.

Eilen olikin sitten ohjelmassa hauen ongintaa. Yhdeksältä vesille viideltä kotiin, täys työpäivä siis.
Ja kuten otsikosta voi lukea, niin reissu oli oikein hyvä; kaikki tärpit tuli ylös asti, eikä tarvinnut harmitella karkuutuksia.

Mulla on tapana tehdä tartutus melko nopeasti, vähintään 10 sekunnin kuluttua siitä kun olen tärpin havainnut. Siitä huolimatta aina joskus koukut ovat vähän turhan syvällä. Siksi mulla on aina mukana pitkävartiset katkaisupihdit, joilla saa pätkittyä koukun pois syvältäkin hauen nielusta. Tälläkin kerralla sattui yksin tuollainen ”deep hooking”, vaikka tartutin kaikki kalat hyvissä ajoin; kaikki 10 sekunnin sisällä tärpin havaitsemisesta.

Reissun suurin kala oli 8,3 kg ja 103 cm. Mittasin myös toisen kalan, jolla oli pituutta 101 cm. Pieninkään ei ollu ihan minikokoa, vaan silläkin oli painoa about 5 kg.
Syöttinä kelpasi lähes kaikki mitä keksin kokeilla, tarjolla oli mm. särki, ahven ja kebab-rigi.

Sääennustukset lupaa lauhaa keliä ainakin seuraavaksi kymmeneksi päiväksi, joten eiköhän tässä vielä jokusen hyvän onkireissun ehdi tekemään ennen jäiden tuloa.