Mateen ongintaa vol. 2

Viime viikolla oli made niin hyvällä syönnillä, että pakkohan sitä oli lähteä oikeen varta vasten yrittämään. Teemukaan ei ollut saanut vielä madeonkiannostaan täyteen, joten päätettiin suunnata yhdessä madeapajille.
Treffit oli rannassa klo 10. Kurvailin perille jo varttia vaille ja ajattelin olevani hyvinkin ajoissa. Mutta ei; Teemuhan siellä oli jo odottelemassa. Intoa tuntui miehessä ainakin riittävän!

Moni varmaan arvasi jo heti alussa kuinka tällaisilla reissuilla käy, siis kun lähdetään uudestaan samalla paikalle, josta viime reissulla on tullut hyvin. Eipä sitä kalaa sitten yleensä enää tulekaan samaan malliin. Eikä tullut nyttenkään.

Koukku lähtee paremmim irti kun oikeen irvistää.

Äkkiä takaisin kutuun valmistautumaan

Homma toki alkoi melko lupaavasti, kun sain jo aikaisessa vaiheessa ensimmäisen mateen. Valitettavasti se oli kuitenkin reissun ainut ylös tullut made. Toinenkin tärppi kyllä oli, mutta se ei pysynyt kiinni.
En sitten tiedä missä oli vika. Välineet oli tällä kertaa ainakin kunnossa. Ehkä mateet olivat vaan siirtyneet jonnekin muualla. Alueen kaikki sammakot oli kai jo syöty.

Mukava reissu kuitenkin, varsinkin kun oli taas vaihteeksi juttuseuraa.

Haukea yrittämässä, madetta tuli

Perjantaiksi näytti osuvan hyvät ennusmerkit kohdalleen; täysikuu ja ilmapainekin lievässä nousussa. Haukiongelle siis.
Täkyjäkin oli vielä hyvin jäljellä edelliseltä reissulta, joten niiden hankkimisesta ei tarvinnut huolehtia.

Perillä rannassa virittelin alkuun pari pohjaonkea. Lisäksi vein yhden koho-ongen pienen matkan päähän, niin että näin kohon hyvin koko ajan.
Ja silloin se alkoi. Nimittäin juuri kun olin saanut koho-ongen pyyntiin kuului toisen pohjaongen hälyttimestä piippaus. Sitten toinen ja heti perään kolmas. Olin hetkessä paikalla. Kelalta meni hiljalleen siimaa ulos. Tsekkasin jarrun, kiristin varovasti ja tein tartutuksen. Tai ainakin yritin tehdä, sillä kala pääsi muutaman sekunnin kuluttua irti. Häh, ei voi olla totta. Otti lievästi sanottuna päähän.

No, ei muuta kuin syötti uudestaan samaan paikkaan ja vapa hälyttimen päälle. Kului ehkä viisi sekuntia ja taas meni siimaa ulos. Annoin kalan viedä n. 10 sekuntia. Sitten tartutus ja taas irti. Voi saakelin saakeli! Mitä ihmettä, enkö mä enää osaa onkia haukia?
Heitin särkisyötillä varustetun onkeni taas samaan kohtaan. Päässä pyöri äskeiset tapahtumat; mulle oli annettu kaksi mahdollisuutta ja olin sössinyt ne kummatkin. Missä oikein oli vika. Itsetutkiskelut loppui kuitenkin lyhyeen, kun baitrunneri alkoi taas tikittää. Kolmas tärppi samasta paikasta samaan vapaan ja alle viiden minuutin sisään. Tämä on pakko saada ylös. Tällä kertaa annoin kalan viedä vähän pitempään, nyt piti pelata varman pälle. Noin 20 sekunnin kuluttua tein vastaiskun. Siman päässä ei kuitenkaan ollut enää mitään, ei edes särkeä.
Mitäs peliä tämä nyt oikeen on. Onkohan ne edes haukia, vai olisiko ne… mateita?

Samat kuviot toistui vielä kaksi kertaa. Lopulta sain vahvistuksen epäilyilleni, kun vedestä nousi reilu kiloinen made. Mateita tosiaan, olinhan mä saanut niitä täältä ennenkin.

Madetärppejä tuli vähän väliä ja aina suunnilleen samasta kohdasta. Jatkoin kuitenkin haukirigeillä, sillä niitähän mä olin tullut yrittämään.
Haukia ei kuitenkaan tullut, ei ainuttakaan. Mateita sen sijaan onnistuin saamaan neljä kappaletta. Yhden mateen jouduin ottamaan, kun se oli ehtinyt nielaista koukun liian syvälle. Muut kalat lähti tottakai kasvamaan.

Ottamaani madetta peratessa löytyi sen mahasta pikku ylläri, siellä oli nimittäin kahden sammakon jäänteet. Toinen niistä oli vielä ihan tunnistettavassa kunnossakin, toisesta taas ei ollut jäljellä paljo muuta kuin reisiluut. Luulisi tollaisella sapuskalla mateiden kasvavan.
Pitää varmaan mennä tässä joku päivä uudestaan paikalle, tällä kertaa madeonkien kanssa.

Street Fishing

Mä en ole tavannut tänne työasioista kirjoitella, mutta tämän kerran pitää kyllä tehdä poikkeus.
Kuvattiin nimittäin kesällä Vaasassa video, jossa aiheena oli Street fishing, eli urbaani kalastus.
Tuon videon piti aivan alkuperäiseten suunnitelmien mukaan olla vaan ihan simppeli ja yksinkertainen pätkä. Toisin kuitenkin kävi sillä homma alkoi kasvaa, kun mukaan tulikin yhtäkkiä joukko alan taitajia mm. Jan Forsberg ja Markus Staaf. Kun nämä miehet ystävineen laittoivat osaamisensa peliin, oli lopputulos jotain paljon hienompaa, kuin mitä oli alunperin ajateltu. Ainakin mun mielestä toi video on tosi hieno.

Lahnakausi jatkuu vielä

Tuuli kääntyi pohjoiseen ja sen kyllä huomaa; lämpötilat tippui heti yli kymmenen astetta. Pitkään jatkunut kesä taitaa nyt olla ohi.
Mutta ei se mitään, kohta alkaa syyskalastukset, mikä mun osalta tarkoittaa pitkälti hauenongintaan siirtymistä. Syöttejäkin alkaa jo olla pakkasessa ihan kivasti.

Mutta aivan täysin ei voi vielä antautua hauenonginnalle, sillä jokunen lahnareissu on vielä pakko tehdä. Tuntuu nimittäin, että oman lahnaenkan rikkominen voisi olla vielä mahdollista tälle syksylle. Nyt kun vain saataisiin nopeasti sateita, että vesi vähän nousisi. Tällä hetkellä kun on ongelmana veden vähyys ja siitä johtuva lahnojen arkuus.
Ruoka niille kyllä tuntuu maittavan ja kuten kuvasta näkyy, niin aika pyöreässä kunnossa ne alkaakin olla.

Kuortaneen lahnoilla on massakausi päällä

Dropshottaamassa

Kuortaneenjärven rannat ovat suurelta osin hyvin loivia ja matalaa riittää pitkälle. Tästä johtuen rannaltakalastuspaikkoja on hyvin niukalti. Kuortaneenjärvellä kalastavan onkin siis hyvä omistaa vene.
Toinen vaihtoehto on hankkia kahluuhousut; etenkin järven itärannalla on pääosin hiekkapohjaa ja kahlaaminen onnistuu siellä mainiosti.

Vyötäröä myöten järvessä

Eilen olikin oikein otolliset olosuhteet mennä kahluuhousuilla kalaan. Järven pinta oli kotoa lähtiessä  lähes peilityyni, ei siis tarvitsisi koko ajan varoa, että aallot tulisivat housuista sisään.
Veteen päästyäni alkoi tuuli kuitenkin vähän nousta, mutta ei se onneksi yltynyt mitenkään liian kovaksi.
Kahlailin  dropshot-vavan kanssa erään jyrkänteen reunan viertä. Kyseisessä paikassa tapaa tähän aikaan vuodesta olla hyvin ahventa ja kuhaa.


Kalaa oli paikalla nytkin, mutta ei mitenkään valtavasti. Tapahtumia tuli kuitenkin sen verran, että homma pysyi mielenkiintoisena Nyt näyttäisi ilma olevan kovasti viilenemässä, joten viikon päästä on varmasti jo tosi hyvää kalastusta tiedossa

Sapuskaa Kaatialan louhoksen särjille

Kesällä tuli taas muutamaan otteeseen käytyä tuossa läheisellä Kaatialan louhoksella. Siellä on kiva polskia kun on kirkasta vettä ja hyvä näkyvyys.
Kyseisellä louhoksella tapaa aina näkyä parvi ruokaa etsiviä särkiä. Erään kerran muistin sitten ottaa mukaan muutaman leivänpalan särkiä varten. Ja hyvin tuntui leipä maistuvan. Tuollaisessa karussa louhoksessa on varmaan ravinto noin muuten aika vähissä.

Särkiä syksyn varalle

Ilmat vaan jatkuu kesäisen lämpiminä vaikka mennään jo syyskuuta. Vajaan parin kuukauden kuluttua ollaan kuitenkin jo keskellä loppusyksyn kuuminta haukisesonkia. Nyt on siis hyvä aika valmistautua ja hankkia täkykaloja pakastimeen tulevia koitoksia varten. Vesien viilennyttyä ei täkyjen hankinta olekaan enää niin helppoa.

Suuntasin siis eilen onkivehkeiden kanssa särkiongelle. Mikäs sen mukavampaa, kuin istua hienossa kelissä jokirannassa vapa kädessä. Kalakin oli onneksi syönnillään, tai ainakin ne rupes syömään kun ensin vähän heitteli ilmaista ruokaa pohjalle. Mäski parantaa kummasti kalaonnea.
Särkiä tuli, eikä täkypula pääse ihan heti iskemään, lisää pitää toki vielä hankkia. Reissun erikoisuus oli vähän ennen lähtöä noussut särkilahna. Noita tuntuu tällä seudulla olevan jonkin verran, sillä tämä oli nyt muistaakseni jo mun neljäs särkilahna muutaman vuoden sisään.

Särkilahna, ei kovin harvinainen saalis Kuortaneen vesissä.

Kotona tuli sitten illalla vähän selailtua sata vuotta vanhaa A.J. Melan Suomen luurankoiset kirjaa, siinä kun on jonkin verran juttua särkilahnasta ja muista hybrideistä. Kirjassa oli särkilahnalle oikein tieteellinen nimikin: Abramidopsis Leuckartii.

Ei se särkilahna nyt niin harvinainen ole kuin mitä Mela tuossa väittää.

On muuten mielenkiintoinen opus tuo Suomen Luurankoiset. Tämä kyseinen kirja on vuodelta 1909 ja se on K.E. Kivirikon toimittama toinen kokonaan uudistettu painos. Ensimmäinen painos ilmestyi jo vuonna 1882 A.J. Melan toimesta. K.E.Kivirikko teki vielä alkuteoksen pohjalta Suomen selkärankaiset nimisen kirjan, joka julkaistiin vuonna 1940.

Lahnaenkkaan parannusta

Eilen sain vihdoinkin pikkusen parannettua mun lahnaenkkaa. Aikaisempi ennätys oli muistaakseni 2360 g ja sen saamisesta on kulunut kai jo kuusi vuotta.
Vaikka eipä tässä ole paljon tullut ison lahnan kalastukseen satsattuakaan; muutamia reissuja silloin tällöin.

Eilen oli kuitenkin vähän sellainen olo, että isompi lahna voisi ehkä olla liikkeellä.
Päivällä oli paljon kaikenlaista tekemistä ja vesille lähtö venyi melko myöhään. Kalapaikalle pitikin sitten siirtyä rivakkaa vauhtia, jotta ehtisi onkimaan.
Heti perillä näin, että on aika hyvää aktiviteettiä käynnissä. Kasiainen pikaisesti koukkuun ja heitto lahnojen suuntaan. Koho sukelsi veden alle about kolmen sekunnin kuluttua. Ensimmäinen lahna ei kuitenkaan ollut kuin suunnilleen kiloinen. Kala irti, lisää matoa koukkuun ja uusi heitto. Tällä kertaa tärpin tuloa joutui odottamaan vähän kauemmin,  melkein minuutin. Kala väänsi hyvin vastaan ja onnistui uimaan vesikasvien joukkoon. Kasvit eivät onneksi olleet sitkeitä, vaan lähtivät helposti irti. Haavitessa en vielä päässyt näkemään kalan kokoa, kun mukana oli niin paljon siimapalpakkoa ja muuta. Kalan koko kuitenkin selvisi nopeasti ja varmuus uudesta enkasta tuli kun puntari näytti painoksi 2590 g. Yes, uusi enkka!

Uusi ennätyslahna turvallisesti haavissa.

Uusi ennätyslahna turvallisesti haavissa.

Toinenkin lahna ylitti entisen ennätyksen, reissu oli siis oikein onnistunut. Seuraavalla kerralla pitänee varautua isommalla haavilla.

Parinkymmenen minuutin päästä haavin paremmalle puolelle liukui toinen hyvänkokoinen lahna ja luulin ennätyksen paranevan vielä toistamiseen. Puntari näytti kuitenkin lukemia 2550 g. Hieno lahna silti, mun tähän asti toiseksi suurin.
Pitää nyt varmaan syksyn aikana vähän panostaa tuohon lahnaan, että saisi sen kolme kiloa vihdoin rikottua.

Suurimmat hauet

Sain vihdoin ja viimein lisättyä SUURIMPIEN KALOJEN LISTALLENI myös hauet. Tosin laitoin vain 10 kg rajan ylittävät kalat, joita mulla on neljä kappaletta.
Nyt pitää nopeasti saada haukilistalle lisää kaloja, että ei ole niin paljon vajausta. Onpahan yksi syy lisää lähteä taas jahtaamaan niitä isoja. Parin kuukauden päästä alkaakin jo olla kiirettä haukirintamalla.

Deadbait pike 11,150 kg

Tämänhetkinen enkkahaukeni, painoa 11,150 kg.

Dropshottausta ja ongintaa

Perjantaiksi on luvattu sadetta koko päiväksi. Ja vettä myös tulee, heti aamusta alkaen. Sateesta huolimatta huvittaa kuitenkin lähteä kalaan, ei ehkä koko päiväksi, mutta joksikin aikaa. Jos saisi vaikka muutaman sopivankokoisen ahvenen ruokakaloiksi.
Hyppään autoon ja ajan parin kilometrin päässä sijaitsevalle hyvälle ahvenpaikalle. Mukaan lähtee dropshot-välineet ja kelaonki

Ahventa nousi ihan sopivasti

Pienet ahvenet meni tottakai takaisin kasvamaan

Aloitan drophottaamalla. Heitto vinosti alavirtaan pari väristystä ja heti on ahven kiinni. Alkoipa hyvin. Seuraavalla heitolla onni kuitenkin jo kääntyy, kun paino tarttuu pohjaan eikä lähde millään irti. No tämähän kuulu lajin luonteeseen. Varttia myöhemmin olen neljää dropshot-painoa köyhempi ja on pakko todeta, ettei tämä paikka taida oikein soveltua dropshottaukseen.

Tätä tavaraa rupesi kulumaan vähän liikaa

Laitan dropshot-vavan sivuun ja vaihdan kelaonkeen, onneksi otin sen mukaan. Koukussa oleva kasiainen saa melkein saman tien kyytiä ja vedestä nousee nätti ahven. Pian toinen ja kolmaskin. Hetkeä myöhemmin onkin jo ruokakalat koossa.

Lahna oli kiva yllätys

Pienellä tauolla ollut vesisade alkaa taas ja rupean jo suunnittelemaan kotiin lähtöä. Yhtäkkiä kuitenkin koho nousee pari senttiä ja lähtee sen jälkeen vajoamaan. Tästä ei voi erehtyä; siiman päässä on lahna. Vähän vajaa parikiloinen lahna on mukava yllätys ja antaa kivan säväyksen kalareissun loppuun. Irrotan koukun kalan huulesta, nappaan pari kuvaa ja lasken lahnaan takaisin uimaan.