From dusk till dawn

Eli hämärästä aamunkoittoon. Nyt ei ole kyse siitä leffasta, vaan onginnasta. Iltahämärä ja aamunkoitto, ovat nimittäin suutarin ja turvan onginnassa useimmiten parhaita ajankohtia. Usein myös muut illan ja aamun väliset tunnit ovat hyviä, tosin 24-02 on usein aika hiljainen.

Alla olevat kalat ovat viimeviikkojen onkireissuilta. Niistä suutari nappasi n. klo 21:30 ja turpa n. kl 5:45. Eivät siis ihan yöllä, mutta silti myöhään illalla ja aikaisin aamulla.
Kalat painoivat lähes yhtä paljon; turpa 2620 ja suutari 2625. Kolme kiloa on vielä hakusessa molemman lajin kohdalla

Kylmän kelin ongintaa

Avoveden onkikausi alkoi taas tänä vuonna säynävien jahtaamisella. Viileä keli vaan ei luvannut kovin hyvää. Ja niinhän siinä kävi, että säynäviä ei mun tarjoamat syötit paljon kiinnostaneet. Yhden kuitenkin onnistuin saamaan ja se olikin onneksi ihan nätin kokoinen. Painoa tällä reissun ainoaksi jääneellä säynävällä oli 2,430 kg. Se meneekin komeasti tuonne mun TOP-listalle.

Ide 2430g

Ide C&R

Madekausi on avattu

Näyttää vähän siltä, että tämän vuoden ruutananonginnat on mun osalta ohi. Useampi ilta on taas tullut tuolla rannassa istuttua, mutta yhtään varmaa ruutanahavaintoa ei ole. Kerran näin ehkä ruutanan, ainakin sillä oli pyöreä evä ja yksi irtipäässyt ryntäsi epäilyttävän ruutanamaisesti. Siinä se.
Lahnoja ja särkiä nousi taas yllin kyllin. Pitänee ensi kesänä satsata johonkin toiseen paikkaan.

LahnaVäärää merkkiä tämäkin

Viimeisimmältä ruutanareissulta jäi ämpärin pohjalle jonkin verran mäskiä, joten pakkohan se oli käyttää. Suuntasin siis vavan ja pari päivää vanhojen ruutanamäskien kanssa jokirantaan.

Mäskiä
Ei maistunut ruutanoille nämä herkut

Made
Madehan se siellä

Ensimmäinen kala tuntui siiman päässä aika erikoiselta. Ja vähän harvinaisempi onkikala sieltä tulikin, nimittäin pieni made. Muita mateita ei enää ilmaantunut, mutta muutama nätti ahven, pari lahnaa sekä illan parhaimpana kalana hyvän kokoinen särki. Tulipahan ylijäämämäskeille sopivaa hyötykäyttöä

SarkiReissun hienoin kala, särki 380 g.

Sulkava outo – turpa hauska

Sulkava on kala, jota en ole ikinä saanut. Enkä ole kyllä yrittänytkään, paitsi eilen ekaa kertaa. Rupesi nimittäin vaikuttamaan siltä, että jos suuntaisi muutaman sata kilometriä kohti etelää, niin eräästä paikasta voisi saada suurkalarajan ylittävän sulkavan. Vaikka paino oli hyvin vahvasti sillä voisi-sanalla, niin päätin kuitenkin lähteä matkaan. Päätökseen vaikutti aika vahvasti se, että samalla suunnalla sijaitsee eräs joenpätkä, jolle olen jo pidemmän aikaa suunnitellut lähteväni onkimaan turpaa. Nyt sekin järjestyisi samalla reissulla.

Turpa2
Vaihteeksi vähän koho-ongintaa.

Liikkeelle lähtö venyi erinäisten syiden takia pitkälle iltapäivään ja perillä sulkavapaikalla olin vasta joskus vähän ennen ilta kuutta. Mutta ei se mitään, aikaa oli ihan riittävästi.
Kalaa tuntui olevan paikalla oikein kivasti. Paha vaan, että sulkavan saaminen oli juuri niin vaikeaa, kun mitä pelkäsin; tulos oli pyöreä nolla.
Sulkava on siis minulle edelleen mysteeri. Mutta pitää kuitenkin ruveta tutkimaan ja miettimään sulkavan onginnan saloja. Jos vaikka keksisi sen saamiseksi jonkun viisasten kiven, mikäli sellaista on olemassakaan.

Turpa1
Vähän ennen puoltayötä napannut hyväkuntoinen turpa

Vähän kymmenen jälkeen illalla suuntasin auton kohti uusia apajia. Nyt pääsisin vihdoin katsastamaan niitä turpapaikkoja, joita useamman kerran olin karttapaikan kautta tsekkaillut. Suunnitelmana oli katsastaa pikaisesti yksi paikka ennen puoltayötä ja onkia vielä toisella paikalla heti aamusta.
Heti alusta lähtien kävi selväksi, että turpaa oli alueella runsaasti. Paha vaan, että vesi oli joessa melkoisen vähissä. Ehdin kuitenkin reilun tunnin aikana saada seitsemän tai kahdeksan turpaa, joista yksi oli oikein kivan kokoinen.

Jokea
Vesi oli melkoisen vähissä

Puolenyön aikaan kömmin autoon muutaman tunnin yöunille. Heti auringon sarastaessa olikin sitten sen toisen paikan vuoro. Tässäkin paikassa oli nälkäisiä turpia, vaikkakaan ei ihan niin runsaasti kuin edellisessä. Mitään suurempia ei syöttiin kuitenkaan käynyt, isot yksilöt olivat varmasti syvemmillä alueilla.
Oikein hienoa oli aloittaa kesäinen aamu turvan onginnalla. Näille paikoille pitää palata sitten kun vesi on vähän korkeammalla.

Pohjaongella

Ehdinpä tässä pari päivää sitten tehdä pikaisen pohjaongintareissun, tavoitteena oli lahnat ja mahdolliset seipit. Kelit oli tuolloin vielä kovin koleat; koko ajan sai olla pipo päässä ja hanskat käsessä, että tarkeni. Onneksi nyt tätä kirjoittaessa on jo selvästi lämpimämpää.

Kari ja lahna 3

No kylmiin keleihin on kuitenkaan mun turha vedota siinä, että en onnistunut saamaan ainuttakaan lahnaa. Kaverini Kari nimittäin sai omalta paikaltaan useita lahnoja ja päälle vielä muutaman komean säynävän. Matka Karin onkipaikalle ei ollut kuin 60 – 70 metriä. En tiedä oliko paikasta kiinni, todennäköisesti vika oli miehessä, sillä meikä onnistui tällä kerralla saamaan vain särkiä, pasureita ja ahvenia.
No, pitää keksiä uusia juonia ensi kerraksi.

Tässä vielä pari kuvaa Karin komeista lahnoista.

Kari ja lahna 2

Kari ja lahna 1

Pikainen vilkaisu vuoteen 2013

Näin vuoden vaihduttua ajattelin tehdä pikaisen katsauksen menneen vuoden kalastuksiin.
Tavoitteena viime vuoden alussa oli, että saisin vähintään yhden uuden ennätyksen. Suunnitelmissa oli satsata ainakin haukeen, säynävään, turpaan, pasuriin ja jonkin verran myös ruutanaan. Toki muitakin lajeja oli tarkoitus vuoden aikana kalastaa, mutta noista mainituista jonkin enkkaa oli tavoitteena saada parannettua.

Kausi alkoi hauenonginnalla ja kaloja nousikin ihan kivasti, Huhtikuussa tuli talven raskain tärppi, joka venytti vaakaa lukemiin 10,860 kg. Ei enkka, mutta olin kuitenkin erittäin tyytyväinen.

Kevään tultua oli pakko päästä säynäviä onkimaan. Siinä lajissa tulikin sitten kaudelle asetettu tavoite täytettyä, kun sain uuden enkkakalan. Säynävällä oli painoa 2,6 kg ja pituutta 56 cm.

Seuraavaksi alkoi katse kääntyä turpaan. Uskoin vahvasti uuden turpaenkan saamiseen ja satsasinkin sen eteen melkoisesti. Kauden suurin turpa painoi 2,460 kg, joka jäi 50 g omasta enkasta. Aika lähelle pääsin. Ei siis uutta enkkaa, mutta paljon hienoja kaloja ja reissuja.

Pasuria olen onkinut viime vuosina aika paljon ja siihen tuli satsattua myös menneenä vuonna. Ison pasurin onginta meinaa välillä olla vähän rasittavaa, kun onkipaikalle kerääntyy niin helposti kaikkea muuta kuin kohdekalaa. Toisaalta sitten kun iso pasuri saapuu paikalle, niin se kyllä käyttää isomman oikeutta hyväkseen, eikä anna muiden etuilla. Tällainen isompi pasuri nappasi mun syöttiin kesäkuussa. Painoa kalalla oli 780 grammaa. Se tiesi 60 gramman parannusta entiseen enkkaan, fiilikset oli todella korkealla.

Loppukesällä tuli taas istuttua useampana iltana puoleenyöhön asti ruutanaongella. Tuloksena oli perinteisesti kaikkia muita lajeja, mutta ei ruutanoita. No result.

Alkusyksystä oli lahnanonginnan vuoro. Ongelmana tuolla mun lahnapaikalla oli veden vähyys ja siitä johtuva kalojen ääretön arkuus. Tulosta kuitenkin tuli,kun onnistuin parantamaan omaa lahnaenkkaa lukemiin 2,590 kg. Ei mikään jättilahna, tiedän, mutta kyllä tuo kovasti lämmitti mieltä.

Syksyn mittaan kävin vielä useamman kerran lahnoja onkimassa, mutta vesi vaan väheni koko ajan, eikä isoja enää noussut.

Loppusyksystä oli sitten aika suurentaa syöttiä ja siirtyä taas haukien pariin. Kuin pisteenä iin päälle onnistuin parantamaan myös haukienkkaani. Popatun deadbaitin nappasi nimittäin 116 cm mittainen hauki, jolla oli painoa 11,66 kg.
Ei olisi kausi paljon paremmin voinut päättyä.

Viime vuosi sujui siis selvästi yli odotusten. Tänä vuonna on taas tavoitteena saada yksi uusi ennätys, jospa se olisi vaikka turpa.

Metemagasin – lehti onkijoille

Onginnan harrastajille ei ole ollut omaa lehteä. Tai löytyyhän niitä Briteistä, mutta niissä tuppaa olemaan hiukka liikaa asiaa kaupallisilla onkilammikoilla kalastamisesta. Nyt on kuitenkin tulossa uusi nimeomaan onkijoille suunnattu lehti. Lehden nimi on Metemagasin.
Meikäläisellä ainakin meni samantien tilaukseen.

Metemagasin

Dropshottausta ja ongintaa

Perjantaiksi on luvattu sadetta koko päiväksi. Ja vettä myös tulee, heti aamusta alkaen. Sateesta huolimatta huvittaa kuitenkin lähteä kalaan, ei ehkä koko päiväksi, mutta joksikin aikaa. Jos saisi vaikka muutaman sopivankokoisen ahvenen ruokakaloiksi.
Hyppään autoon ja ajan parin kilometrin päässä sijaitsevalle hyvälle ahvenpaikalle. Mukaan lähtee dropshot-välineet ja kelaonki

Ahventa nousi ihan sopivasti

Pienet ahvenet meni tottakai takaisin kasvamaan

Aloitan drophottaamalla. Heitto vinosti alavirtaan pari väristystä ja heti on ahven kiinni. Alkoipa hyvin. Seuraavalla heitolla onni kuitenkin jo kääntyy, kun paino tarttuu pohjaan eikä lähde millään irti. No tämähän kuulu lajin luonteeseen. Varttia myöhemmin olen neljää dropshot-painoa köyhempi ja on pakko todeta, ettei tämä paikka taida oikein soveltua dropshottaukseen.

Tätä tavaraa rupesi kulumaan vähän liikaa

Laitan dropshot-vavan sivuun ja vaihdan kelaonkeen, onneksi otin sen mukaan. Koukussa oleva kasiainen saa melkein saman tien kyytiä ja vedestä nousee nätti ahven. Pian toinen ja kolmaskin. Hetkeä myöhemmin onkin jo ruokakalat koossa.

Lahna oli kiva yllätys

Pienellä tauolla ollut vesisade alkaa taas ja rupean jo suunnittelemaan kotiin lähtöä. Yhtäkkiä kuitenkin koho nousee pari senttiä ja lähtee sen jälkeen vajoamaan. Tästä ei voi erehtyä; siiman päässä on lahna. Vähän vajaa parikiloinen lahna on mukava yllätys ja antaa kivan säväyksen kalareissun loppuun. Irrotan koukun kalan huulesta, nappaan pari kuvaa ja lasken lahnaan takaisin uimaan.

Pohjaongintaa

Tuli tuossa viimeisten sateitten aikana poimittua jonkin verran kasiaismatoja. Kävin niitä jo muutama päivä sitten näyttämässä lahnoille tuolla eräällä lammella. Siellä oli kuitenkin vesi tosi matalalla ja lahnat oli kovin aralla päällä.
Eilen sitten keksin kasiaisille käyttöä, kun päätin lähteä tuonne joelle pohjaongelle. Jospa siellä olisi lahnat paremmin syöntituulella.
Ja kyllähän nille kasiaiset maistuivat. Haavissa kävi illan aikana kääntymässä muutama ihan nätti lahna.

Lahnat tykkää mehevistä kasiaismadoista

Tänään sitten päätin lähteä samalla paikalle jatkamaan siitä mihin eilen jäin. Ehkäpä eilen heitetty mäski ja maissi olisi houkutellut paikalle vähän isompia lahnoja???
Aloitin kevyellä mäskäyksellä. Sitten onki, haavi yms. varusteet kaikessa rauhassa kasaan. Eka heitto ja heti on lahna kiinni. Lahnoja rupesi nousemaan, mutta selvästi pienempää kuin edellisenä iltana. No ihan kiva niitäkin oli narrata.
Parin tunnin onkimisen jälkeen tuli tärppi, joka ei tosiaankaan tuntunut lahnalle. Vähän ennen haaviaimista näin, että se oli särki, eikä mikään ihan pikkuinen. Tiesin kokemuksesta, että alueella liikkuu hyvän kokoisia särkiä ja nyt yksi sellainen oli haavissa. Sitten vaan koukkua irti ja vaaka esiin. Punnitus näytti särjen painoksi tasan 500 grammaa. Pituutta oli kertynyt 34 cm.

Särki 500g 34cm

Tämä olikin mun saamista särjistä toiseksi suurin. Pitääkin heti lisätä suurimmat särjet tuonne TOP-LISTALLE.

Turvat turvat

Viikko sitten oli taas pakko päästä turpia onkimaan, on se vaan sen verran mukavaa hommaa.
Luulin että olin jo hyvin perillä tämän lajin onkimisesta, mutta ei; pudotus maan pinnalle tuli hyvin nopeasti.
Etukäteen kaavailemani ja varmoiksi kuvittelemani paikat tuntuivat aivan tyhjiltä. Ensimmäinen ilta meni tyhjää pyytäessä, ilman ainuttakaan varmaa merkkiä turvasta.
Seuraavana aamuna oli joella jo ennen viittä. Uskoin paikan vaihdon tuovan raskaita tärppejä, tai ylipäätään edes jonkinlaisia tärppejä. Onginta sujui kuitenkin samoissa merkeissä kuin edellisenä iltana. Parin tunnin kovan yrittämisen jälkeen oli pakko pitää pieni miettimistauko; nyt piti löytää kalat jostain, mutta mistä?

Turpa tulossa

Vähän ennen seitsemää olin toisella puolella jokea ja aivan erityyppisessä paikassa. Ja vihdoin tuli tehtyä siirto oikeaan suuntaan; ensimmäinen tärppi tuli melkein samantien. Paikalla tuntui olevan hyvin kalaa.
Kolme varttia ongittuani tuli raskaampi tärppi ja sen kanssa saikin vääntää oikein kunnolla. Lopulta näkyviin tuli pitkä, mutta valitettavan hoikassa kunnossa oleva turpa.

Turpa 55,5 cm

Tämä kala ei selvästikään ollut vielä saanut oikein tankausvaihetta päälle kudun jälkeen. Turvalla oli siis pituutta oikein kivasti: 55,5 cm, mutta painoa vain 1,94 kg. Ennen kutua painoa on ollut hyvinkin puoli kiloa enemmän, kuten esim. TÄLLÄ kalalla.
No hieno kala kuitenkin, jospa sen saisi uudestaan koukkuun sitten kun kunto on kohdallaan.