Kuinka vanha on puolikiloinen särki?

Kuortaneenjärvessä tuntuu olevan hyvänkokoisia särkiä. Edellisvuonna sain tasan puolikiloisen punasilmän  ja aikaisempina vuosina pari kappaletta, jotka olivat karvan alle puolen kilon. Lisäksi edellisvuonna mulla pääsi vähän ennen haavia yksi oikeasti iso särki irti.
Nyt tässä vähän ennen vuodenvaihdetta oli täkykatiskaani uinut vähän keskimääräistä suurempi särki. Ihan silkasta mielenkiinnosta päätin ottaa kalan parempaan talteen ja tsekata kuinka vanha se mahtaa olla. Särki oli 33,1 cm pitkä ja painoi tasan 500 g.

Cleithrumit

Keitin särjen ja irrotin siitä kuvassa näkyvät luut. Näitä kutsutaan nimellä hartian lukkoluu, tunnetaan myös nimellä Cleithrum.
Kalojen iänmääritys ei välttämättä ole aina ihan selkeetä tai yksinkertaista ja usein puhutaankin arviosta. No mun arvio aikani näitä luita tutkailtuani oli, että tämä särki oli 15- tai 16- vuotta vanha. Varmuuden vuoksi lähetin kuvat vielä eräälle tutulle kalatutkijalle ja sieltä tuli onneksi sama arvio.

Cleithrum

Eli melko hidasta on siis särjen kasvu Kuortaneenjärvessä. Ei kuitenkaan mitenkään erityisen hidasta, vaan pikemminkin keskimääräistä muuhun maahan verrattuna. Särkikalat vaan ovat hidaskasvuisia.
Jos ja toivottavasti kun tässä joskus onnistuu saamaan sen unelmasärjen, eli yli kiloisen, niin se lieneekin jo yli 20 vuotias. Ainakin tässä Kuortaneenjärvessä. Mahdollisuudet suursärjen saamiseksi tietty parantuvat, jos löytää jostain oikein nopeakasvusia kaloja.

Madekausi on avattu

Näyttää vähän siltä, että tämän vuoden ruutananonginnat on mun osalta ohi. Useampi ilta on taas tullut tuolla rannassa istuttua, mutta yhtään varmaa ruutanahavaintoa ei ole. Kerran näin ehkä ruutanan, ainakin sillä oli pyöreä evä ja yksi irtipäässyt ryntäsi epäilyttävän ruutanamaisesti. Siinä se.
Lahnoja ja särkiä nousi taas yllin kyllin. Pitänee ensi kesänä satsata johonkin toiseen paikkaan.

LahnaVäärää merkkiä tämäkin

Viimeisimmältä ruutanareissulta jäi ämpärin pohjalle jonkin verran mäskiä, joten pakkohan se oli käyttää. Suuntasin siis vavan ja pari päivää vanhojen ruutanamäskien kanssa jokirantaan.

Mäskiä
Ei maistunut ruutanoille nämä herkut

Made
Madehan se siellä

Ensimmäinen kala tuntui siiman päässä aika erikoiselta. Ja vähän harvinaisempi onkikala sieltä tulikin, nimittäin pieni made. Muita mateita ei enää ilmaantunut, mutta muutama nätti ahven, pari lahnaa sekä illan parhaimpana kalana hyvän kokoinen särki. Tulipahan ylijäämämäskeille sopivaa hyötykäyttöä

SarkiReissun hienoin kala, särki 380 g.

Sapuskaa Kaatialan louhoksen särjille

Kesällä tuli taas muutamaan otteeseen käytyä tuossa läheisellä Kaatialan louhoksella. Siellä on kiva polskia kun on kirkasta vettä ja hyvä näkyvyys.
Kyseisellä louhoksella tapaa aina näkyä parvi ruokaa etsiviä särkiä. Erään kerran muistin sitten ottaa mukaan muutaman leivänpalan särkiä varten. Ja hyvin tuntui leipä maistuvan. Tuollaisessa karussa louhoksessa on varmaan ravinto noin muuten aika vähissä.

Särkiä syksyn varalle

Ilmat vaan jatkuu kesäisen lämpiminä vaikka mennään jo syyskuuta. Vajaan parin kuukauden kuluttua ollaan kuitenkin jo keskellä loppusyksyn kuuminta haukisesonkia. Nyt on siis hyvä aika valmistautua ja hankkia täkykaloja pakastimeen tulevia koitoksia varten. Vesien viilennyttyä ei täkyjen hankinta olekaan enää niin helppoa.

Suuntasin siis eilen onkivehkeiden kanssa särkiongelle. Mikäs sen mukavampaa, kuin istua hienossa kelissä jokirannassa vapa kädessä. Kalakin oli onneksi syönnillään, tai ainakin ne rupes syömään kun ensin vähän heitteli ilmaista ruokaa pohjalle. Mäski parantaa kummasti kalaonnea.
Särkiä tuli, eikä täkypula pääse ihan heti iskemään, lisää pitää toki vielä hankkia. Reissun erikoisuus oli vähän ennen lähtöä noussut särkilahna. Noita tuntuu tällä seudulla olevan jonkin verran, sillä tämä oli nyt muistaakseni jo mun neljäs särkilahna muutaman vuoden sisään.

Särkilahna, ei kovin harvinainen saalis Kuortaneen vesissä.

Kotona tuli sitten illalla vähän selailtua sata vuotta vanhaa A.J. Melan Suomen luurankoiset kirjaa, siinä kun on jonkin verran juttua särkilahnasta ja muista hybrideistä. Kirjassa oli särkilahnalle oikein tieteellinen nimikin: Abramidopsis Leuckartii.

Ei se särkilahna nyt niin harvinainen ole kuin mitä Mela tuossa väittää.

On muuten mielenkiintoinen opus tuo Suomen Luurankoiset. Tämä kyseinen kirja on vuodelta 1909 ja se on K.E. Kivirikon toimittama toinen kokonaan uudistettu painos. Ensimmäinen painos ilmestyi jo vuonna 1882 A.J. Melan toimesta. K.E.Kivirikko teki vielä alkuteoksen pohjalta Suomen selkärankaiset nimisen kirjan, joka julkaistiin vuonna 1940.

Pohjaongintaa

Tuli tuossa viimeisten sateitten aikana poimittua jonkin verran kasiaismatoja. Kävin niitä jo muutama päivä sitten näyttämässä lahnoille tuolla eräällä lammella. Siellä oli kuitenkin vesi tosi matalalla ja lahnat oli kovin aralla päällä.
Eilen sitten keksin kasiaisille käyttöä, kun päätin lähteä tuonne joelle pohjaongelle. Jospa siellä olisi lahnat paremmin syöntituulella.
Ja kyllähän nille kasiaiset maistuivat. Haavissa kävi illan aikana kääntymässä muutama ihan nätti lahna.

Lahnat tykkää mehevistä kasiaismadoista

Tänään sitten päätin lähteä samalla paikalle jatkamaan siitä mihin eilen jäin. Ehkäpä eilen heitetty mäski ja maissi olisi houkutellut paikalle vähän isompia lahnoja???
Aloitin kevyellä mäskäyksellä. Sitten onki, haavi yms. varusteet kaikessa rauhassa kasaan. Eka heitto ja heti on lahna kiinni. Lahnoja rupesi nousemaan, mutta selvästi pienempää kuin edellisenä iltana. No ihan kiva niitäkin oli narrata.
Parin tunnin onkimisen jälkeen tuli tärppi, joka ei tosiaankaan tuntunut lahnalle. Vähän ennen haaviaimista näin, että se oli särki, eikä mikään ihan pikkuinen. Tiesin kokemuksesta, että alueella liikkuu hyvän kokoisia särkiä ja nyt yksi sellainen oli haavissa. Sitten vaan koukkua irti ja vaaka esiin. Punnitus näytti särjen painoksi tasan 500 grammaa. Pituutta oli kertynyt 34 cm.

Särki 500g 34cm

Tämä olikin mun saamista särjistä toiseksi suurin. Pitääkin heti lisätä suurimmat särjet tuonne TOP-LISTALLE.

Ice piking

Ehdin jo luulla, että täkykalojen saanti on turvattu koko talven ajaksi. Näin ei kuitenkaan ollut. Ihmettelin jo viime viikolla, kun katiskoihin ei ollut mennyt  samaan tahtiin särkiä kuin aikasemmin. Syykin paljastui aika nopeasti: järven pintaa oli laskettu n. 30 cm. Mun katiskat kun on ollut melko matalassa, niin nyt ne oli ilmeisesti laskeneen veden takia jo liian matalassa.
Eilen aamulla oli sitten tuoreet syötit aika vähissä, sain katiskoista kokoon ainoastaan kuusi särkeä. Pakasteesta piti ottaa muutama särki täydennykseksi.

Olin suunnitellut pysytteleväni suht. koht. lähellä vapoja, että pääsen nopeasti vapaan kiinni jos ja kun tärppi tulee. Nyt piti kuitenkin vähän muuttaa suunnitelmia, sillä oli pakko yrittää saada pilkillä lisää täkyjä ja pilkkipaikka oli pikkusen etäämmällä. Etäisyyttä pilkkipaikan ja vapojen välille tuli ehkä n. 100 metriä. Onneksi mulla oli kiikarit mukana jotta voin tsekkailla pilkkimisen lomassa vippoja.
Kiikareita ei kuitenkaan tarvittu kun ensimmäinen tärppi tuli; kulkusen ääni kantautui nimittäin varsin kuuluvasti, eikä ollut epäselvää mitä oli tapahtunut. Vapautusmatto kantoon ja kohti vapoja. Vähän ennen kuin ehdin vavan luo, huomasin että toiseenkin vapaan tuli tärppi. Nappasin ensimmäiseen vapaan kiinni ja näin, että siima on löysällä; kiristin varovasti siimaa eikä ketään kotona. Hauki oli kuljettanut särkeä muutaman metrin ja hylännyt sen sitten. Äkkiä toisen vavan luo ja sielläkin sama juttu. Siima oli viety monta metriä ja jätetty sitten siihen.
Melkein identtinen tapahtumasarja toistui vajaan puolen tunnin kuluttua. Tällä kertaa tosin pääsin toisessa vavassa pitelemään haukea vähän aikaa, mutta se ei pysynyt kiinni.
Kun vielä noin tunnin kuluttua tuli taas hylkäys olin saanut tarpeekseni; nyt piti siirtyä lähemmäksi vapoja jos meinasin saada jotain ylös asti. Kun vielä pilkkiminenkin oli ollut tuloksetonta oli helppo kerätä kamppeet ja siirtyä 50 metriä vapojen suuntaan.

Eipä siinä sitten mennyt kauaa, kun tuli taas tärppi, vieläpä samaan vapaan kuin aikaisemmin. Tällä kerralla olin ajoissa paikalla ja sain kalan tartutettua. Ihan perus hauki, jotain parin kilon luokkaa. Jäällä oli vettä niin paljon, että sain otettua muutaman jäänpäällisen vedenalaiskuvan. Aika erikoinen termi 🙂

Läksy oli siis opittu: ei kannata olla liian kaukana vavoista. Tällä kerralla kalat olivat varovaisia ja hylkäsivät syötin. Jonain toisena päivänä reippaammalla syönnillä ne olisivat ehkä ehtineet niellä sen ennen kuin olisin ehtiny paikalle. Toisaalta ei kuitenkaan kannata olla liian lähellä vapoja, sillä se selvästi häiritsee haukia. Hyvin usein varsinkin isoimmat hauet ottavat siihen kauimpana olevaan vapaan. Parasta on jos voi mennä maihin ja olla kuitenkin melko lähellä vapoja.

Katsomisen arvoinen kalastusvideo

Kaikki missä on Richard Walkerin nimi on yleensä hyvää. Ja niin on myös tämän alla olevan kalastusvideon kanssa. Walker alkaa tosin tuossa jo olemaan sen verran iäkäs, että hoitaa vain juontohommat ja jättää kalastamisen John Wilsonille. Kandee katsoa.

Syöttitilanne OK

Nyt alkaa todellakin syöttitilanne näyttämään hyvältä. Katiskoihin oli taas uinu oikein hyvän kokoisia särkiä, sellasia joihin pienimmät hauet ei edes uskalla koskea. Nämä särjet onkin tarkoitettu vain vanhalle ja nirsolle Fat Mamalle.

Nyt rupee olemaan kunnon täkykaloja

Nyt rupee olemaan kunnon täkykaloja

Kalassa taas

Tänään matka suuntautui eräälle pikkulammella tässä lähistöllä. Olen kyllä ollut siellä aikaisemmin pilkillä, mutta en haukea yrittämässä. Nyt oli aika tehdä sinnekin haukireissu.
Viimeaikona on ollut melkoisia ongelmia täkykalojen saannin kanssa, mutta nyt tuntuu pahin olevan onneksi ohi. Vein katiskat tuonne isomman järven puolelle ja se tuntui olevan oikea liike. Tänää olikin syöttinä oikein kunnon megamörttejä.

Tämä oli päivän syöteistä sieltä pienimmästä päästä

En tiedä oliko särjet sitten liian suuria lammen asukkaille, vai missä vika, ainakaan tärppejä ei liiaksi ollut. Yksi hauki tuli ylös asti ja toinen kävi vaan puremassa särkeä.

Olisipa joka puolella näin kirkas jää

Onneksi kuitenkin tuolla lammella ahven on yleensä syönnillä ja niin oli tänäänkin. Siinä kuluikin päivä mukavasti ahvenia narratessa ja välillä kahvia hörppiessä. Vähän väliä piti toki tuijotella vippoja, mutta vaikka niitä kuinka katsoi, ei ne silti tahtonu ponnahtaa. No joka tapauksessa oli taas ihan kiva päivä jäällä.

Mäskiä katiskaan

Kovin on kelit kylmiä. Onneksi sääennustukset lupaa ensi viikolle suotuisampia lukemia. Jospa sitä pääsis ennen vuodenvaihdetta vielä vähä haukia onkimaan, tai vaikka madetta. Sitä ennen pitää kyllä saada syöttitilannetta paremmalle tolalle. Särjet ei oo viimeaikoina oikein tahtonu uida mun katiskoihin. Ihme homma kun samoilta paikoilta tuli viime talvena vaikka kuinka paljon särkiä, eikä nyt oikeen mitään….

Pakko siis yrittää jotain uutta. Hommasin vähä aikaa sitten Markukselta muutaman pussin talviolosuhteisiin tehtyä särkimäskiä. Tänään kävin sitten viemässä sitä muutaman pallon jokaiseen katiskaan. Saa nähdä kuinka käy.

Talvimäskiä

Talvimäskiä särjille

Särjille herkkua

Herkkupallot valmiina