Upeita hetkiä jokirannassa

Olin suunnitellut onkivani turpaa kelluvalla leivällä pinnasta, se kun vaan on niin siistiä. Ensimmäinen paikka, johon pysähdyin ja josta yleensä tulee hyvin turpaa, vaikutti kuitenkin aivan tyhjältä. AInoastaan yksi pieni turpa kävi hakemassa leivänpalasen pinnasta. Reissun alku ei siis näyttänyt kovin lupaavalta.
Kun seuraavakin paikka antoi saman nollatuloksen, päätin vaihtaa metodia ja lisätä siimaan kohon ja painot.

Lopulta auringon jo mentyä alas puiden taakse, löysin hyvännäköiseen paikan, joka osoittautui varsinaiseksi jättipotiksi. Pieneltä alueeta löytyi useita todella hyvänkokoisia turpia ja onginta oli uskomattoman hienoa. Niin hienoa, kuin turvanongintaa vain voi olla. Ainakin minun mittapuulla.

Yöllä jokus vähän ennen yhtä osui kaukaa vastarannan puolelta tärppi, joka tuntui aikaisempia raskaammalta. Pitkällisen väsytyksen jälkeen sain kalan onnellisesti haaviin, josta suoraan pussiin ja puntarille. Puntarin näyttöön ilmestyi pian lukema 2520. Siitä pois muovipussin paino, eli 20 g ja kalan painoksi tuli tasan 2500 g. Huh.mun toiseksi suurin turpa koskaan! Aivan mahtavaa, olin todella tyytyväinen.

Tämän jälkeen syönti hiljeni totaalisesti ja päätin ottaa pienen lepotauon. Rullasin telttapatjan auki ja torkuin sen päällä reilun tunnin verran.
Noin kolmen aikaan havahduin joesta kuuluneeseen molskaukseen, nyt oli varmaan aika taas vähän onkia.
Ensin oli kuitenkin saatava kahvia. Pikakahvit hörpättyäni tartuin taas vapaan.

Kalat eivät kuitenkaan vielä olleet aktiivisia. Silti oli todella hieno ja rento fiiilis onkia, olinhan saanut useita hienoja kaloja. Reissu oli jo täydellisesti pelastettu.
Parempaa oli silti vielä tulossa…
Yhtäkkiä kalat tuntuivat aktivoituvan ja sain kaksi hienoa turpaa aivan peräjälkeen. Isompi niistä oli sama 55 senttinen koirasturpa, jonka olin saanut illalla.
Hetken kuluttua tullut aamun neljäs tärppi osoittautui heti todella raskaaksi tapaukseksi.
Turpa painoi saman tien keskelle jokea ja parkkeerasi sinne. Pidin siimaa kireällä, mutta kala vaan pysyi paikoillaan. Välillä jo mietin, että onko siima jossain puunrungossa kiinni, mutta ei, kyllä siellä oli kala. Pitkän ja todella hermoja raastavan vääntämisen jälkeen turpa lopulta väsyi sen verran, että sain sen uitettua haaviin.
Tämä kala jos olisi päässyt irti, niin olisin saanut varmaan kirjoittautua sisään johonkin hermoparantolaan 🙂 Mutta onneksi se pysyi kiinni ja minä sain huokaista helpotuksesta, hihkua onnesta ja ties vaikka mitä!

Vein turvan samantien punnittavaksi. Se näytti todella isolta ja hyväkuntoiselta. Selvästi suurin turpa, jonka olin koskaan nähnyt.
Punnituksen tulos oli 2830 grammaa. Punnitsin vielä perään uudestaan ja tulos oli sama.
Toistelin lukemia päässäni ja katsoin edessäni olevaa upeaa kalaa. Ihan mielettömän hienoa!
Otin äkkiä pari kuvaa ja vein kalan sen jälkeen säkkiin ja jokeen oodottamaan kuvaamista.
Hetken hengähdettyäni kaivoin repusta kolmijalan, asettelin sen sopivaan paikkaan joen töyräälle ja laitoin kameran valmiiksi. Säkki ylös vedestä ja muutama otos itselaukaisimella. Lopuksi mittasin turvan vielä ennen vapauttamista; pituutta sillä oli 57 senttiä.



Seurasin kalan uintia takaisin joen syvyyksiin, istuin hetken rantakivellä ja vain katselin jokea.
Nyt oli hyvä hetki pakata kamat, suunnata takasin autolle ja siitä kohti kotia.

Ihan parasta.

Makeaa mahan täydeltä

Kun saa yhden reissun aikana viisi reilusti yli kahden kilon turpaa, on pakko olla tyytyväinen. Kuka tahansa turvan onkija olisi.
Silti ei vaan millään pysty olemaan aivan 100% tyytväinen oman turvan onginnan tuloksiin. Enkö mä nyt oikeesti löyda ja saa sitä +60 cm ja samalla kolmen kilon rajan ylittävää turpaa. Tuon maagisen rajan ylittäminen tuntuu uskomattoman vaikealta.

Chub 1

Ensimmäinen noista viimereissun yli kakkosista tuli jo heti ensimmäisenä iltana. Painoa sillä oli 2,160 kg ja tunne kalan saanin jälkeen oli aivan mahtava; kahden kilon rajan ylittäminen on aina spesiaalitapaus, ainakin mulle. Tuon kalan jälkeen oli helpottavaa kömpiä muutamaksi tunniksi nukkumaan, reissu oli nyt pelastettu.

Aamulla suuntasin toiseen paikkaan, hieman rauhallisemmalle alueelle. Ensimmäisen kolme varttia tuijottelin kohoa vähän vielä tokkurassa. Unihiekat kuitenkin varisivat silmistä, kun tuli ensimmäin tärppi. Kovan väännön jälkeen oli haavissa iso kala. Punnitus näytti painoksi 2,390 kg.

Chub 2

Tästä ei kulunut pitkää aikaa, kun oli taas kova vääntö päällä. Lopulta sain kalan haaviin ja siitä punnitukseen; paino 2,410 kg ja pituutta 56,5 cm. Huh, se oli sitten mun kolmanneksi suurin turpa mitä olen ikinä saanut! Nyt meni kyllä paikan valinta aivan nappiin.

Chub 3

Chub 4
Aurinko alkoi tässä vaiheessa olla jo aika korkealla ja mietin, mahtaisiko tälle aamulle tulla enää mitään.
Noin puolen tunnin päästä kohoa kuitenkin vietiin vielä kerran veden alle ja jälleen oli painava kala siiman päässä. Tämänkin kanssa sai vääntää oikein kunnolla. Turvat ovat kyllä todella vahvoja kaloja. Puntari näytti tämän kalan painoksi 2.280 kg.
Lopetin onginnan aamun osalta siihen. Takana oli pari tuntia aivan uskomattoman hienoa kalastusta.

Kesällä turpa ei ainakaan mun kokemusten mukaan syö erityisen hyvin keskipäivällä. Päätin siis lähteä syömään ja ottamaan kunnon päiväunet.

Illalla palasin vielä samalle paikalle, jospa täällä olisi vielä joku paremman kokoinen kala. Ja olihan siellä yksi. Nimittäin noin tunnin onkimisen jälkeen hävisi koho yhtäkkiä pinnan alle, ja siimassa tuntui taas raskas paino. Tällä kalalla tuntui olevan oikein erityisen paljon ruutia ja jännitys alkoi nousta selkäpiissä; olisikohan tässä nyt uusi enkkakala. Lopulta sain kalan turvallisesti haaviin. Isolta näytti, mutta ei ehkä ihan enkka.. Pituutta kalalla oli 57 cm ja painoa 2,395 kg. Kala oli selvästi juuri äskettäin kutenut. Viikkoa aikaisemmin, olisi sama kala painanut reilusti enemmän.

Chub 5

Tähän kalaan oli hyvä lopettaa onginta ja lähteä ajelemaan kotia kohti. Ei tällaiset reissut ihan jokapäiväistä herkkua ole, joten pakko se on olla tyytyväinen. Eiköhän me sen jättiturvan kanssa vielä joku päivä, tai aamu, kohdata.

Tuulelta suojassa – särkien perässä

Viikonloppuna oli taas melkoinen myräkkä. Puhalsi aivan liian kovaa että olis edes voinu ajatella järven puolelle menemistä. No, hyvä että ilma välillä vähä vaihtuu (niinkuin eräskin sukulainen tapaa sanoa…)
Kalaan oli kuitenkin pakko päästä, piti vain keksiä joku vähän suojaisempi paikka. Sellaiseksi valikoitui tällä kertaa eräs lähistöllä virtaava pieni joki. Olen joskus kuullut huhuja sieltä saaduista isoista särjistä. Siinä oli siis suunnitelma; rentoa virtaavan veden ongintaa keveillä välineillä ja saaliina toivottavasti kunnon kokoisia särkiä.

Joella näkyi jo syksyn merkkejä

Joella näkyi jo syksyn merkkejä

Siimassa killui Avon -tyyppinen puikkokoho

Kalaa nousi...

...mutta ei mitän isoja

Pari päivää kului joella oikein mukavissa merkeissä. Särkienkka ei kuitenkaan edes meinannut rikkoontua.

Turpaenkka meni uusiksi

Turvan onginnasta on viime aikoina tullut kyllä mun ihan lempi kalastusmuoto. Tärpit ovat rajuja ja kalat pistävät kovaa hanttiin. Muutenkin turvan onginta on mielenkiintoista ja mukavaa touhua.
Tiistai-iltana suuntasin taas kohti turpa-apajia. Ja kuten aina, niin tavoitteena oli saada joku oikein kunnon kala.
Alku ei tosin näyttänyt kovinkaan hyvältä, nimittäin parin tunnin onkimisen jälkeen en ollut saanut yhtään turpaa, en edes tärppiä. Piti oikein istua alas ja miettiä mitä tekisi seuraavaksi. Päätin tehdä pienen paikan vaihdon, jos se vaikka auttaisi.
Uudessa paikassa ensin runsaasti irtosyöttejä veteen, hetken istuskelu kahvin merkeissä ja sitten onki veteen. Hyvin pian kävi selväksi, että paikan vaihtaminen oli ollut oikea ratkaisu; kalaa nimittäin alkoi tulla ja vieläpä oikein hyvän kokoista.

Illan pimetessä alkoi nousta nättejä valkohuulia

Kala oli hyvän kokoista ja niiden kanssa sai taistella välillä ihan tosissaan.
Reissun suurin kala ei heti aluksi tuntunut miltään erikoisen suurelta, se ei ehkä heti edes tajunnut olevansa koukussa. Mutta sitten alkoi sellainen rymistely, että ei paremmasta (tai pahemmasta) väliä. Pitkän taistelun jälkeen sain lopulta uitettuaa kalan haaviin. Siinä vaiheessa pääsi melkoinen helpotuksen huokaus; näin nimittäin heti, että nyt meni oma turpaenkka uusiksi. Ja niinhän se meni, puntari näytti nimittäin lukemiksi 2510 g. Teki mieli pomppia onnesta, jokunen riemunkiljahdus taisi tulla päästettyäkin. Varmistuspunnituksen jälkeen vielä pari kuvaa ja sitten turpa takaisin uimaan.
Pitkästä aikaa oli taas oikein todella hyvä kalareissu. Tällä jaksaa taas pitkään.

Uus turpaenkka oli tosiasia

Hei hei ja nähdään taas kun olet kolmekiloinen

Särkiä onkimassa

Peltojen keskellä virtaa pieni joki ja eräässä joen suvannoista on huhujen mukaan isoja särkiä. Niitä piti tottakai käydä yrittämässä. Sillä iso särki on aina tavoittelemisen arvoinen.

Syöttinä oli kärpäsentoukkia ja maissia, yhdessä ja erikseen

Onkifiilistelyä

Särki

Yhtään isoa särkeä ei tullut. Mutta tuonne pitää silti mennä uudestaan ja silloin aion olla liikkeellä hieman myöhemmin illalla.

Kiva reissu kaikenkaikkiaan. Mikäs sen mukavampaa, kuin viettää kaunista kesäpäivää onkimalla.

Tässä vielä videonpätkää jokirannasta: