Viime viikolla oli taas aika lähteä turpia onkimaan. Näin ennen kutua kun on mahdollista saada oikeasti painava yksilö. Tavoitteena oli saada omaa enkkaa parannettua, mutta tottakai kaikkiin yli 2 kg kaloihin täytyisi olla todella tyytyväinen, sellaiset kun ei ole mitään jokapäiväistä herkkua. Kuitenkin se kolmen kilon rajaa hätyyttelevä kala on toiveissa ja tavoitteena.
Saavuin paikalle illalla about viiden aikaan. Alkuun pientä kalojen houkuttelua, vapa kaikessa rauhassa kasaan ja sitten ongintaa. Kalastus alkoi lupaavissa merkeissä, sillä noin vartin päästä pohjaongella tarjottua syöttiä jo vietiin. Tartutus ja kala kiinni. Väsyttelyn jälkeen haavissa oli hieno turpa, jolla oli painoa 1,7 kg. Hyvä alku.
Jatko ei kuitenkaan sujunut ihan yhtä mallikkaissa merkeissä. Karkuutin nimittäin illan aikana kaksi raskaan tuntuista kalaa. Toinen irtosi kun siima jäi johonkin pohjassa olevaan oksaan kiinni ja toinen vain yksinkertaisesti pääsi yhtäkkiä irti. Vastoinkäymisistä huolimatta jatkoin onkimista. Vihdoin vähän ennen puoltayötä yrittäminen palkittiin; hermoja repivän väsytyksen jälkeen haavissa oli iso ja pulleassa kunnossa oleva turpa. Punnitus näytti kalan painoksi 2,460 kg. Ennätys jäi 50 gramman päähän, mutta ei paljon haitannut. Pituutta en mitannut, vaan laskin kalan muutaman valokuvan jälkeen nopeasti takaisin uimaan.
Nyt sai hyvillä mielin kömpiä autoon nukkumaan.
Muutaman tunnin yöunien jälkeen oli aika jatkaa ongintaa. Kolusin pohjaongen kanssa kolme eri kohtaa, muttaa kala ei tuntunut oikein olevan syönnillä. En kuitenkaan vielä malttanut lähteä kotiin, vaan päätin suunnata hyvälle koho-ongintapaikalle. Kyseisellä paikalla on hieman pienempää kalaa, mutta määrää sieltä tapaa saada kivasti, kunhan vain tuntee paikan metkut.
Tällä kerralla paikalla tuntui oleva ihan hyvän kokoista kalaa; ensimmäinen turpa painoi nimittäin 1,75 kg ja muita yli1,5 kg kaloja tuli pari kappaletta. Varsinainen yllätys kuitenkin oli kun lyhyen väsytyksen jälkeen haavissa oli vimpa. En ole vimpaa aikaisemmin saanut, joten sitä oli hauska tarkastella hieman lähempää. Valitettavasti kaikki kalasta ottamani valokuvat enemmän tai vähemmän epäonnistuivat, kun en huomannut linssissä ollutta vesihuurua.
Painoa elämäni ensimmäisellä vimpalla oli 250 grammaa.
